Syyskuun viimeinen ilta

Ulkona on jo aivan pimeää. Katuvalot valaisevat talon ohi kulkevaa tietä ja ulottavat kajoaan sisällekin, jos sammuttaa kaikki muut valot. Talo alkaa olla hiljainen, keittiöstä kuuluu tiskikoneen hurina, mutta jutustelu kahden pienen tytön huoneessa on vähitellen vaimennut. Tänä iltana he saivat odotettuun yökylään isoveljen, joka oli viime yön partioryhmänsä kanssa yöretkellä. Ihan täyttä vahvuutta yökyläily ei tänä viikonloppuna saavuta, koska isosisko tulee kotiin vasta huomenna 10-leiriltään. Ja mikä parasta, yskimistä kuuluu enää vain siitä huoneesta missä minä olen:D Näyttää siltä, että joka syksyinen flunssa on vain pakko hyväksyä. Onneksi ei mitään sen pahempaa. Viime syksyyn verrattuna tämä flunssa-aika tuntui jotenkin helpolta, kun on voinut surutta ottaa päänsärkyyn lääkettä, eikä ole tarvinut miettiä onko siitä kuinka paljon haittaa mahassa kasvavalle elämälle. 

Menemisiä ja tulemisia. Sitä on tämä viikonloppu ollut ja sitä on jollakin tavalla ollut koko syyskuu. Olemme ottaneet tavaksi tehdä sunnuntaisin jääkaapin oveen listan, johon kirjaamme ylös kaikki seuraavalla viikolla muistettavat menot ja muut asiat. Samalla, kun ottaa kaapista maitopurkin, voi toisella silmällä vilkaista listaa ja muistuttaa itseään ja muita asianosaisia, kenen pitää milloinkin muistaa ottaa kouluun uimakamppeet, milloin on vanhempainvartti tai mitä harrastuksa milloinkin on. Harmittelen, etten ole älynnyt tehdä tätä jo aikaisemmin, sillä viikkolista on ollut helpommin hahmotettava juttu ihan tuolle viisivuotiaallekin tavallliseen kalenteriin verrattuna. 

Sumu ja sateet ovat hallinneet tämän kuukauden säätiloja. Minä en sumusta tykkää. Siinä on jotakin arvaamatonta ja liian peittävää. Sateen kanssakin pärjää, kun kuitenkin näkee eteensä. Viime vuoden lokakuusta jäi mieleen kauniit ja kuulaat säät. Toivottavasti sellaisia olisi tiedossa nytkin. Joten hei sitten sumuinen syyskuu, nähdään taas ensi vuonna!