Tavallinen talviviikko

Tavallinen talviviikko alkaa kääntyä viikonloppua kohti. Ulkona on taas huikaisevan kaunista ja naapureiden savupiipuista pystysuoraan nousevat savupatsaat kertovat, että huikaisevan kaunis maisema on pakkasen ansiota tai syytä, miten sen nyt haluaa ajatella. Samanlainen savupatsas taitaa nousta meidänkin katoltamme, sillä pakkasmittarin lukemat ovat sitä luokkaa, että pökköä pesään on pantava, jotta sulana pysytään. Minua tuo kova pakkanen vähän huolestuttaakin. Vaikka se helmikuuhun kuulukin, että mittari paukkuu alhaisia lukemia, niin koville siinä joutuvat niin ihmiset, eläimet, autot kuin vesiputketkin. Toivotaan, että tuhoja ei tule.

Tämä pakkassää antaa hyvän syyn siirtää kauppareissua vähän myöhemmäksi ja penkkiurheilla olympialaisten toiseksiviimeisen kisapäivän kunniaksi oikein kunnolla. Tätä kirjoittaessani penkkiurheilijan kannalta tilanne näyttää erittäin hyvältä Iivo Niskasen johtaessa miesten 50 km:n hiihtoa. Olisihan se mahtavaa, jos tämä asetelma säilyisi maaliin asti. Ei vain Suomen kannalta, vaan ihan jo senkin takana, että Iivo Niskanen on tähän matkaan panostanut täysillä vuosi kaudet. Kova työ ansaitsee aina palkinnon.

Takana on hyvin tavallinen viikko tavallisine tehtävineen. Pikku-ukko on kunnostautunut tyypillisen taaperon tavoin auttamaan äitiä päivittäisen järjestyksen ylläpitämisessä tyhjentämällä kaikki mahdolliset kaapit ja laatikot aina, kun silmä välttää. Aika paljon meillä on kaappien ovia sidottu kiinni, sillä muuten kaaos täällä olisi valtaisa. Mutta ei tarvitse kuin ottaa kattila kaapista ja kääntyä laittamaan se hellalle, niin sillä aikaa innokas apulainen ehtii tyhjentää jo yhden hyllyn.

Arjen rutiinit rikkoutuivat mukavasti torstai-iltana, kun olimme kuoromme kanssa laulamassa kirkossa. Virsikinkerit Yhteisvastuukeräyksen hyväksi oli mukava tilaisuus ja jälleen kerran olen tosi iloinen ja kiitollinen siitä, että saan vuosien jälkeen olla taas lauluhommissa mukana. 

Tuo Yhteisvastuukeräys on muuten sellainen keräys, johon kannattaa osallistua. Keräyksellä on vuosikymmenten perinteet, joten keräykseen liittyvät rutiinit ovat muotoutuneet toimiviksi ja sujuviksi vuosien varrella. Kaikissa rahakeräyksissä osa tuotosta menee luonnollisesti keräyskulujen peittämiseen, mutta uskon siihen, että paikkansa vakiinnuttanut ja vuosia pyörinyt Yhteisvastuukeräys ei käytä keräyskuluihin kuin sen, mikä on välttämätöntä. Tänä vuonna keräyksellä tuetaan köyhyyden ehkäisemistä eri puolilla maailmaa. Kotimaassa tämä tarkoittaa mm. ruoka-apua seurakuntien diakoniatyön kautta. Haastan sinut, joka tätä luet, osallistumaan.

Olympialaisissa tunnelma sen kuin tiivistyy. Nyt näyttää, että hopeamitali on jo varma ja kullasta tapellaan, jos totaalista katkeamista ei tapahdu. Jään seuraamaan miten käy ja toivotan hyvää helmikuun viimeistä lauantaita kaikille!