Hupia ja hyötyä, niitä näitä ja sitä ja tätä

Nyt en enää jaksa rutista helteistä. Kuuma on ja minkäpä sille voi. Jollakin tavalla tämä helle vie voimia ja pehmentää pään, koska minä ainakin unohtelen asioita jatkuvasti, hukkaan tavaroita, enkä sitten enää löydä  niitä mistään. Ja ajatuksen juoksu on niin nihkeää, että kaikki punaiset langat ovat hukassa. Niinpä tästäkin tekstistä tulee aikamoista sillisalaattia, joskin se kuvaa aika hyvin meidän heinäkuuta muutenkin. 

Ensin kysymys: mitä yhteistä on jääkairalla ja piha-aidalla? Tänä kesänä meillä ei tehdä mitään suurempaa remonttia, mutta kaikenlaista pientä hommaa riittää senkin edestä. Yksi tärkeimmistä pihahommista on ollut aidan tekeminen. Urakka on melkein valmis ja ainakin omaan silmään näyttää oikein hyvältä. Tuo meidän nuorimmainen on tyypillinen puolitoistavuotias: jaloistaan ehtivä ja järjenjuoksultaan hyvin puolitoistavuotiasmainen. Meidän pihaa kiersi muutama vuosi sitten sitten aita, mutta siitä jouduttiin osa purkamaan pois autotallirakennuksen tieltä. Samaan aikaan lapset kasvoivat niin, ettei aidalle ollut välitöntä tarvettakaan. Viime kesänä nuorimmainen oli vielä vauva, mutta nyt vauhtia tosiaan piisaa. Iskämies on ahkeroinut ja tuloksena on viittä vaille valmis aita pihan ympärillä. Mutta miten jääkaira sitten liittyy aidan tekemiseen? Sillä on tosi kätevä "porata" maahan reiät tolppia varten,  jotka valetaan tukevasti paikoilleen. Eihän sillä enää jäähän tämän kesän jälkeen mitään kairata, mutta enemmän kairalla on käyttöä ollut porana kuin jääkairana:D

Toinen iso pihaprojekti oli terassin käsittely. Meidän terassi on isompi kuin ensimmäinen yhteinen asuntomme, joten mistään ihan pikku hommasta ei ole kyse. Tulimme siihen tulokseen, että homma sujuu kaikkein parhaiten, jos suurin osa perheestä poistuu paikalta (lue edellinen kappale puolitoistavuotiaasta). Niinpä lähdimme yhdeksi yöksi evakkoon Savon tädin perheen luokse ja pakenimme helteitä kauppakeskuksen viileyteen. Kaikki voittivat: lapset saivat touhuta serkkujen kanssa, minä pääsin Ikeaan ja kotiin palatessa meitä odotti hyvännäköinen terassi.

Ja kesän hupiosio tuli täyteen perinteisellä retkellä Powerparkissa. Tällä kertaa saimme huvitteluseuraksemme esikoisen kummien perheen. Olin yksin liikkeellä isompien lasten kanssa ja oli suureksi avuksi, kun mukana oli muitakin aikuisia. Kummit olivat huomattavasti huimapäisempiä kuin minä, joten lapset saivat seuraa semmoisiinkin laitteisiin mihin minä en uskaltanut mennä. Isommat koululaiset pääsisivät itsekin kaikkiin laitteisiin, mutta onhan se aina mukavampaa, kun voi jännityksen jakaa  jokun toisen kanssa:)

Että tämmöistä sillisalaattia tällä kertaa. Ohjelmassa on ollut niin hupia kuin hyötyäkin. Kesä etenee ja parin viikon päästä alkavat jo koulut. Tuntuu aika hurjalta.