Pihalla on vihreää ja valkoista. Ruoho kasvaa kohisten ja tuomet, koristekirsikkapuut ja päärynäpuut kukkivat kaikki yhtäaikaa kauniin valkoisina alkukesän morsiamina.
Koululaiset odottavat jo malttamattomina kesälomansa alkua ja sitä samaa taitaa odottaa myös perheemme nuorimmainen, vaikkei sitä vielä osaa sanoiksi pukeakaan. Oma kesälomani häämöttää myös viikon päässä, mutta en odota sitä siksi, että tuntisin olevani erityisesti loman tarpeessa. Koko kevät on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä olo ole mitenkään erityisen väsynyt. Toistaiseksi työ ja uusi elämänvaihe on tuntunut vain ja ainoastaan virkistävältä. Mutta tottakai on mukavaa saada viettää kesä kotona, kun ei tarvitse miettiä missä lapset ovat ja miten pärjäävät. Jospa se pyykkikorin pohjakin näyttäytyisi kesän aikana useammin kuin menneen talven aikana.
Vaikka kevään työt kodin ulkopuolella ovat tuntuneet erittäin virkistäviltä, olen huomannut, että tietynlaiselle pysähtymiselle ja ajattelemiselle ei ole juurikaan ollut aikaa. Päivät kuluvat aamusta iltaan vauhdilla ja vähän ennen nukahtamista huomaa, ettei ole ajatellut juurikaan muuta kuin juuri sillä hetkellä käsillä olevia asioita.
Minä tarvitsen aikaa myös sellaista varten, että voin ajatella kaikkea muuta kuin käsillä olevia asioita. Välillä täytyy saada miettiä suuria, kurkotella pilviin ja niidenkin yli ja taas toisella hetkellä miettiä ihan tosi pieniä ja mitättömiä mikroasioita. Siinä minun kesäsuunnitelmani tälle kesälle: aikaa ja ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti