Juhannus on tältä vuodelta vietetty ja pieni pessimisti minussa pakottaa sanomaan, että niin ne päivät alkavat taas vähitellen lyhentyä. Onneksi valoisaa aikaa riittää vielä vaikka kuinka pitkään, joten en sen enempää voivottele lyhenevistä päivistä. Paitsi sen huomion haluan tänne jakaa, että tänä iltana tunsin ensimmäisen kerran aavistuksenomaisen syksyn hipaisun ilmassa. Laitoin nuorimmaista nukkumaan ja vilkaisin kamarin ikkunasta ulos. Taivas oli pilvessä ja sää enteili muutenkin alkavaa sadetta, joten sen vuoksi ulkona oli tavallista hämäränpää. Pienen ohikiitävän hetken ajan ilmassa häilyi pieni syksyn henkäys, joka toki katosi yhtä nopeasti kuin sinne ilmestyikin, mutta muistutti kuitenkin olemassaolostaan ja siitä, että kesä etenee (liian) nopeasti alkukesän heleän vihreästä maisemasta kohti loppukesän syvän vihreitä sävyjä.
Viikonloppuna vietettiin keskikesän juhlaa, juhannusta, mittumaaria. Minusta tuo vanha suomalainen nimitys mittumaari on jotenkin tosi sympaattinen ja oikein harmittaa, että sitä näkee käytettävän suhteellisen harvoin. Oma juhannukseni jakaantui kolmeen, keskenään hyvinkin erilaiseen, päivään.
Juhannusaaton olimme kotona ja saimme illalla grillausseuraa omista vanhemmistani, veljestäni ja hänen vaimostaan niin ja tietysti verrattomasta koirakaverista, joka heillä oli mukanaan. Kerrankin aaton sää oli mitä mainioin: aurinko paistoi, linnut lauloivat, ei tuullut liikaa. Kaikki palaset loksahtelivat kohdilleen ja tulen rätistessä pannun pohjaan oli mukava paistaa lättyjä grilliherkkujen jälkiruuaksi.
Juhannuslauantain olin pitkän päivän töissä ja sunnuntaina teimme juhannusajelun Pyhäjärvelle tädin perheen mökille, niin kuin aika monena muunakin juhannuksena. Näimme samalla serkkujani, mikä on aina yhtä mukavaa. Sunnuntain kelit eivät olleet enää yhtä lämpimät kuin perjantaina, mutta siitä huolimatta lapset halusivat uimaan. Hui, sanoin minä! Vatsat täynnä herkkuja jatkoimme kesäistä ajelua Kolmen maakunnan mummulaan, jonne jätimme esikoisen muutamaksi päiväksi kesätalkoisiin ja Islannin tädin hemmoteltavaksi.
Paljon ehti tapahtua yhden viikonlopun aikana ja kaikki oli virkistävää ja mukavaa. Kesä jatkuu hyvin arkiseen tahtiin. Yritän saada päivittäin tehtyä jotakin ekstrahommia pois mielenpäältä. Tänään se homma oli pienen pakastimen sulatus (miten niin jäässä?). Ei se kyllä ihan joka päivä onnistu, että tekee jotakin ns. ylimääräistä, mutta siihen pyritään. Tulee itselle hyvä olo, kun saa tekemättömiä hommia alta pois.
Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti