Kesälomareissulla Virossa

Olen kuullut useammastakin suusta, että kesäloma pyörähtää hyvin käyntiin, jos sen alkajaisiksi suuntaa heti reissuun. Omakohtaista kokemusta aiheesta ei ole tähän asti ollut, mutta nyt on. Ja täytyy sanoa, että olen kuluneen viikon aikana saanut useampaankin otteeseen ihmetellä, onko koululaisten kesälomaa todellakin kestänyt vain viikon, sen verran pitkältä ajalta viikko on tuntunut. Viikko on tuntunut pitkältä ajalta pelkästään positiivisessa mielessä, päinvastoinkin asiat voisivat olla. Tapahtumia ja tekemistä on riittänyt.

Viikko sitten sunnuntaina aamutuimaan suuntasimme yhdentoista hengen seurueen voimin kahden auton nokat kohti Helsinkiä. Tavoitteena oli ehtiä puoli viideltä lähtevään lauttaan, joka veisi meidät Tallinnaan. Reissun ainoat sadepisarat putoilivat tuon reilun 500 kilometrin aikana ja sen jälkeen elämä olikin pelkkää auringonpaistetta. Lautta oli melko täynnä, mutta matka ei onneksi kestänyt kuin reilun pari tuntia. Tallinnassa emme jääneet sen kummemmin kaupunkia ihmettelemään, vaan suuntasimme samantien kohti ensimmäistä yöpaikkaamme Tyrisalua, joka on pieni kylä reilun puolentunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Navigaattori ei meinannut millään löytää yöpymispaikkaamme, mutta pienen haeskelun jälkeen osuimme kärrytielle, joka johti meidät majapaikkamme takapihalle:D Pitkän päivän jälkeen uni maistui, ulkona lauloi satakieli ja pihassa oli useita sellaisia puita, joita ei Puronvarren vyöhykkeellä kasva.

Maanantaina kävimme katsomassa Keila-Joen putouksia, jotka olivat lähistöllä kauniin puiston ympäröimänä ja jatkoimme sitten automatkaa Virtsun satamaan, josta lähdimme lautalla Saarenmaalle. Saarenmaalla ajoimme lähes koko saaren halki Kuressaaren kaupunkiin, jossa olimme yötä. Kuressaarressa kävimme tutustumassa Piispan linnaan ja nautimme kivasta yöpaikastamme, joka kantoi samaa nimeä kuin tie, jonka varteen talo oli rakennettu: Sinilille.

Tiistaina lähdimme takaisin kohti manteretta ja kiersimme Anglan kylän kautta. Angalassa on näytteillä tuulimyllyjä, joita kävimme katsomassa ja toki koko matka oli yhtä "näyttelyä", kun kiersimme paikkoja, joissa emme olleet ennen käyneet (tai ainakaan kaikki eivät olleet käyneet). Tiistain ajomatka oli aika pitkä, sillä määränpäämme oli Tartton kaupunki. Olimme varanneet yöpaikaksemme huoneiston keskeltä kaupunkia, joten pääsimme kävellen kiertelemään ja katselemaan paikkoja. Raekoja plats eli Raatihuoneen tori oli kulman takana ja Emajoki kierteli lähistöllä. Pikku-ukkomme olisi viettänyt kävelykadun varrella olevassa leikkipuistossa päivän ja siitä oli helppo käydä isompien kanssa kaupoissa. Tartossa tapasimme myös eestiläisiä ystäviä ja tuttuja vuosien takaa.

Keskiviikkona lähdimme ajamaan takaisin pohjoista kohti Aegviidun kautta. Aegviidussa asuu lisää tuttuja ihmisiä ja kävimme heillä kylässä ihanassa vanhassa talossa, jonka he olivat vuosien varrella kunnostaneet. Meitä odotti lämpimän ilman lisäksi lämmin vastaanotto herkkuja notkuvan pöydän kansssa. Siitä olikin hyvä jatkaa matkaa Tallinnaan ja iltalautalla kohti Helsinkiä. Talllinnassa oli tietöiden vuoksi suljettuna moni sellainen tie, jota meidän olisi navigaattorin mukaan pitänyt käyttää. Puhelimen google mapsin, iskämiehen suuntavaiston ja hyvän tuurin avulla löysimme satamaan. En usko, että kenellekään jäi varsinaisesti sellaista tunnetta päälle, että haluaisi tulla Tallinnaan ajamaan autolla ihan huvikseen.

Kun keskiviikkoiltana olimme Helsingissä, meillä oli kunnianhimoinen tavoite ajaa yötä myöten kotiin. Toisen auton matkalaset jäivät suunnitellusti pääkaupunkiseudulle yöksi. Meillä menikin alkumatka hyvin, mutta sitten koko matkan reippaasti jaksanut pikku-ukko päätti, että nyt riittää, autossa hän ei ainakaan nuku. Uni oli katkonaista ja loppui joka välissä lohduttomaan itkuun. Eikä häntä voi syyttää. Jokainen voi koettaa nukkua turvavöillä turvaistuimeen sidottuna, kun takana on useampi päivä matkustamista.  Kivempiakin asioita maailmassa on. Jyväskylän kohdalla aamuyöllä päätimme, että teemme mutkan ja käymme nukkumassa kolmen maakunnan mummulassa muutaman tunnin ja jatkamme kotiin vasta aamulla. Se oli hyvä ratkaisu ja näin jaksoimme kaikki paremmin.

Automatka Viroon oli ensimmäinen meidän koko perheen reissu ulkomaillle. Tämän kokemuksen valossa voin suositella Viroa autoilijan kohteeksi muillekin. Sillä edellytyksellä tosin, että mukana täytyy olla sellainen kuljettaja, joka haluaa ajaa sekavassa kaupungissa. Ainakin sellaisena Tallinna meille näyttäytyi, vaikka takuulla maailmassa on paljon sekavampiakin paikkoja autoilijalle. Tiet olivat hyvässä kunnossa, ja huoltoasemia oli sopivasti. 

Etukäteen luin useammaltakin nettisivulta suosituksen, että lauttamatka Saarenmaalle kannattaa varata etukäteen. Me emme varanneet lippuja ja mahduimme silti hyvin lautan kyytiin. Tämä johtui varmaan siitä, että olimme matkassa sesongin ulkopuolella. Virossa lapset olivat vielä koulussa. Me koimme tämän sesongin ulkopuolella matkustamisen pelkästään positiiviseksi asiaksi, jota voimme suositella. Yöpaikat varasimme bookin.com:in kautta ja se sujui myös tosi hyvin. Majapaikkamme olivat hyvin pitkälle juuri sellaisia kuin kuvaukset antoivat ymmärtää ja varsinkin omakotitalo Kuressaaressa ja kerrostalohuoneisto Tarttossa olivat aivan nappivalintoja reilun kymmenen hengen porukalle.

Loppuviikko onkin sitten mennyt kotihommissa ja ihan tästä Puronvarren omasta kesästä nauttimisessa. Tuomi on kukkimisensa kukkinut, samoin päärynäpuut. Nyt on pihlajien vuoro kantaa huntujaan. Ukkonen on jyrissyt, vettä on satanut ja aurinko on paistanut. Sellaista perusmeininkiä siis.