Kesäkoloja

Kyllä vain, otsikko on kirjoitettu oikein. En puhu kesäOloista vaan nimenomaan kesäKoloista. Kesäkolo on oma sana sellaiselle tunteelle ja fiilikselle, jonka täyttymyksen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Arvelisin niin, että meillä jokaisella on omat kesä (tai talvi-)kolomme. Näillä koloilla tarkoitan sellaisia asioita, jotka eivät ole meille välttämättömiä ja ilman niitä voi elää mainiosti vuosi tolkulla. Sitten kun tauon jälkeen saa tyhjät kolot täyteen, huomaa yhtäkkiä että niitä täytteitä onkin kaivannut enemmän kuin on itsekään tajunnut. Ymmärsitkö pointin, mitä tarkoitan? Ei se mitään, en minäkään olisi ymmärtänyt.

Muutama esimerkki selventäköön asiaa. Eilen talomme takana olevalta pellolta tehtiin rehua. Aamupäivällä nurmi niitettiin ja siinä se sitten kuivui lämpimässä auringonpaisteessa iltaan saakka, jonka jälkeen se silppuroitiin kärryihin ja ajettiin siiloon odottamaan talven pakkasia. Nurmen niittämisen jälkeen koko päivän pihallamme leijui vastaniitetyn heinän tuoksu. Se on työn, kesän, eläinten, kodin ja maaseudun tuoksu. Se on tuoksu, jonka tuntee kesän aikana muutaman kerran, talvella ei koskaan. Se on tuoksu, jonka puute ei minua muserra, mutta joka kerran sitä haistellessani tunnen, miten jokin tyhjä osa minussa täyttyy. Olen joskus tänne blogiinkin kirjoittanut, että niitetty pelto ruokkii ruumiin lisäksi myös sielun ja jostakin tämän tyyppisestä siinä oli eilenkin kyse. 

Toinen esimerkki löytyy kesän aamuista ja illoista. Helteiset kesäpäivät sopivat joillekin meistä, minä en liian kuumasta pidä. Talomme on rakenteeltaan sellainen, että hellepäivänä siellä todellakin tarkenee. Suorasanainen ihminen totetaa, ettei sisällä voi olla, koska siellä on kuuma kuin pätsissä. Itsekin  tuskailen kuumuutta, kun pelkkä imurointi saa hien virtaamaan aivan kuin olisi käynyt pidemmälläkin lenkillä. Päivät ovat myös aina täynnä toimintaa ja tekemistä. Liikkuvia osia on tätä nykyä varsin paljon ja iltaisin olo on väsynyt. Mutta kesäaamut ja -illat ovat aivan toista maata. Kun ulkona on vielä viileää, kevyt tuuli viilentää ihon ja hengittäminen on helppoa, silloin tuntuu hetken aikaa aina siltä, että kaikki on edes suunnilleen järjestyksessä. Ympäriltä kuuluvat äänet eivät ota korviin ja asiat tuntuvat loksahtelevan kohdilleen samaa tahtia lintujen laulun ja koivuissa humisen tuulen kanssa. Jokin tyhjä sopukka sisälläni täyttyy silloinkin.

Onko sinulla kesäkoloja, jotka täyttyvät talven varalle näinä aikoina?