Tänään on ollut se päivä, kun syksy ja talvi lyövät kättä toisilleen. Aamusella rupesi satamaan lunta ja hetken aikaa maa oli valkoinen. Lapsia pyhäkouluun viedessäni jäin hetkeksi kirkon pihalle kuvaamaan kauniin punaisena hohtavaa marja-aroniapensasta. Ohut kerros lunta sen ympärillä oikein korosti lehtien hehkuvaa väriä.
Ei se lumi pitkään maassa pysynyt, mutta kummasti se vain saa jälkikasvuun vipinää. Pikku-ukko halusi heti ulos, kun näki ensimmäisten hiutaleiden leijuvan maahan, eikä isosiskoakaan tarvinnut pitkään houkutella. Itsellekin tuli jotenkin jouluinen olo, kun pihalla seisoin. Mutta yhtään ei harmittanut myöskään se, että lumi suli pois. Sisälle päästyä piti vähän selailla jouluisia leivontalehtiä ja mietin, joko kaivaisin läjän joululehtiä esille illalla selailtavaksi.
Syksy ja talvi löivät kättä toisilleen, mutta älä talvi ihan vielä tule. Käy kierros ensin jossain muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti