perjantai 3. tammikuuta 2020

Vuosikymmenen vaihteessa






Uusi vuosikymmen
Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä kaikille Puronvarren vieraille! Muutaman viime päivän ajan erilaiset some-kanavat ovat täyttyneet koosteista viime vuodelta tai peräti koko viime vuosikymmeneltä ja koosteita ovat seuranneet suunnitelmat, haaveet ja tavoitteet uutta vuotta varten. Niitä on ollut tavattoman mukava lukea. 

Omat koosteet menneistä jäävät tällä kertaa tekemättä. Todettakoon vain, että viime vuoden yksi merkittävimmistä asioista omassa elämässäni oli siirtyminen kodin ulkopuolelle töihin. Iso askel ja muutos koko perheelle. Tälle uudelle vuodelle toivon terveyttä ja sydämen iloa ja rauhaa kaikille läheisilleni ja toki myös itselleni.

Vuodenvaihde
Vuodenvaihteen ajaksi saimme vieraiksi lasten serkkujen perheen. Koti täyttyi ihmisistä, pelasimme useita eriä Carcassone-lautapeliä, saunoimme, herkuttelimme ja ammuimme raketteja. Lauhtunut ilma teki pihasta ärsyttävän liukkaan, eikä varsinaisesti houkutellut pitkiin kävelyretkiin tai ulkoiluihin. Mutta meillä oli oikein mukavaa. Vuosi ja vuosikymmen vaihtuivat. 

Tuntui hurjalta ajatella, että seuraavan kerran vuosikymmenen vaihtuessa suurin osa meidän lapsistamme on jo nuoria aikuisia. Ajan kuluminen on samaan aikaan jännittävä, hieno ja pelottava asia. Pieni pessimisti minussa ajattelee, että voivatko asiat pysyä yhtä hyvinä seuraavat kymmenen vuotta, kuin mitä ne nyt ovat. Ja toisaalta, etukäteen murehtimalla ei saavuta takuuvarmasti muuta kuin turhia ryppyjä ja ennenaikaisesti harmaantuneita hiuksia.

Vielä on lomaa jäljellä
Joululomasta on jäljellä vielä muutama päivä. Me olemme saaneet jo tähän asti tavata loman aikana perheenjäseniä ja sukulaisia vaikka kuinka paljon. Kiitos kaikille vieraille! Iso osa teistä näitä juttuja kuitenkin täällä lukee, ainakin silloin tällöin:)

Loppuloman aion keskittyä kotitöihin, sillä niitähän riittää. Joulukuun aikana kävin lenkillä tasan kaksi kertaa. Jospa nuo liukkaat hellittäisivät, että ehtisin tammikuun aikana vaikka triplata tuon määrän. Kävelyni ulkona muistuttaa tällä hetkellä lonkkavaivaista pingviiniä, eikä ajatus murtuneista käsistä tai jaloista houkuttele.

Matka jatkuu
Tästä jatketaan eteenpäin vuotta 2020. Vuoden kuluttua olemme jo viisaampia siinä, mitä se piti sisällään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti