Oma viikonloppu

On ollut melko poikkeuksellinen viikonloppu. Olen ollut yli vuorokauden aivan yksin kotona ja sitä ei tapahdu usein. Lauantaiaamuna muu perhe pakkaantui autoon ja suuntasiyhden yön reissulle mummulaan. On jännä tunne, kun jää yksin taloon, joka yleensä on täynnä ääniä ja elämää. Kuulee kaikkenlaisia ääniä, joita ei yleensä edes huomaa. Minulle kävi kuulemisen lisäksi myös niin, että rupesin näkemään asioita, joita en normaalisti näe, en ainakaan kovin hyvin.

Siinä vaiheessa, kun auton perävalot katosivat näkyvistä, minä rupesin näkemään kaikenlaista vähemmän mukavaa. Olin nimittäin ajatellut ottaa koko viikonlopun kohtuullisen rennosti, eikä suunnitelmissa ollut mitään suuria projekteja suuntaan tai toiseen. Mutta voi hyvänen aika miltä meillä rupesi näyttämään heti, kun jäin yksin! Yhtäkkiä tuntui siltä, että olisi suuri vääryys vain olla. Huomasin, että ikkunat ovat kipeästi pesun tarpeessa, muistin suunnitelleeni yhden varaston siivoamista jo pitkään ja leipoakin voisi. Rupesi tuntumaan siltä, että nyt jos koskaan täytyisi käyttää kaikki aika hyödyksi, koska saisin tehdä kaikki hommat juuri siinä tahdissa kuin haluaisin, eikä kukaan tulisi keskeyttämään minua. 

Seuraavaksi minua rupesi suututtamaan ja tunsin, miten ällöttävä marttyyrin kruunu alkoi kasvaa pääni päälle. "Tässä minä nyt olen yksin kotona ja sen sijaan, että voisin nauttia omasta, vapaasti viikonlopusta, minun TÄYTYY siivota." 

Onneksi minulla oli yksi sovittu meno lauantaille ja se oli kampaajalla käynti puolita päivin. Onneksi sen vuoksi, että kampaajalla oli pakko pysähtyä ja vähän miettiä. Istuin kampaajantuolissa ja  odotin väriaineen vaikuttamista. Katselin ikkunasta ulos syksyistä pikkukaupunkimaisemaa ja annoin ajatusten vaeltaa omia polkujaan. Jossakin vaiheessa tajusin, että kukaan ei käske minun siivota tai järjestellä tai tehdä yhtään mitään muutakaan kotona. Se olen minä itse, joka asetan itselleni määräyksiä ja vaatimuksia, ei kukaan muu. Se olen minä, joka sanoo, että minun on ensin jotenkin ansaittava oma vapaa-aikani ja vasta sen jälkeen minulla on lupa siitä nauttia. Ja silloin päätin, että nyt en kuuntele, mitä ääni päässäni huutaa. Nyt aion vain nauttia ja olla sen reilun vuorokauden, jonka yksin kotona vietän.

Ja niinpä nautin siitä, että sain käydä pitkästä aikaa kampaajalla. Sen jälkeen kiertelin muutamassa kaupassa hoitamassa pari asiaa ja sitten menin kotiin. Olin miettinyt, että lähdenkö illalla konserttiin, mutta päätin kuitenkin jäädä kotiin. Ruokaa en meinannutkaan itselleni laittaa, vaan hain jättiannoksen ranskalaisia ja kaikkia mahdollisia lisukkeita lähimmältä grilliltä. Ja jälkiruokana oli irtokarkkea, jotka olin valinnut vain ja ainoastaan omia makumieltymyksiäni vastaaviksi. Oi joi, miten hyvältä kaikki se maistui!

Olemista, telkkarin katselua, herkuttelua ja unta. Pyykkiä pesin, mutta se onkin kotitöiden mieluisuuslistalla kärjessä. Mainio viikonloppu! Ja tiedättekö, aion opetella peittämään vastaisuudessakin sen pääni sisällä kailottavan äänen, joka yrittää väittää, että vapaahetki pitää ensin ansaita raatamalla erityisen kovaa.