Joulumatkan askeleita

Joulu on eräänlainen matka adventista loppiaiseen. 

Tuo matka on jokaiselle omanlainen, 

mutta moninpaikoin se pitää sisällään useille meistä yhteisiä etappeja. 

Kaikille yhteisiä etappeja ovat ainakin neljä adventtisunnuntaita, 

joista nyt on saavutettu kolme.

 Se mitä itse kunkin adventtisunnuntaihin liittyy, 

on jokaisen omaan joulumatkaan kuuluva asia.

Oman joulumatkani askelet kulkivat eilen pyhäkoulun joulujuhlan kautta 

Kauneimpiin Joululauluihin. 

Pyhäkoulun joulujuhlassa olin jakamassa omaa työpanostani, 

mutta illalla kirkossa sain vain istua ja laulaa,

 ilman mitään velvotteita. 

Ja jälleen kerran täytyy todeta, 

että joululaulut kuuluvat omaan joulunaikaani hyvin 

suurella osuudella vuosi vuoden jälkeen. 

Minun on aivan mahdotonta sanoa 

mikä olisi kaikkien joululaulujen joukosta se kaikken kaunein laulu.

On niin monta, keskenään erilaista joululaulua, 

jotka sopivat erilaisiin tilanteisiin ja elämänkäänteisiin. 

Oi jouluyö, Jouluyö juhlayö, Tulkoon joulu, Sydämeeni joulun teen...

Onhan niitä lauluja, mutta mihinkään järjestykseen en niitä osaa laittaa.

Ja tarvitseeko edes?

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään taivas on ollut harmaa,

onneksi  lippu on kuitenkin sinivalkoinen.

Itsenäisyys on hieno ja arvokas asia.

Siitä kiitämme ja sitä arvostamme.

Tänään pääosassa on 98 vuotias Suomi.

Kiitämme isänmaasta ja äidinkielestä!



Joulukuun ensimmäisten päivien tunnelmia

Vaikka kalenteri kertoo, että joulukuuta on eletty vasta kolme päivää, 

tuntuu kuin tämä kuukausi olisi kestänyt jo pitempäänkin. 

Syy taitaa johtua siitä, että minulle virallinen joulunaika alkaa 

ensimmäisestä adventista vaikka se sattuisikin marraskuulle, 

niin kuin tänäkin vuonna.

 Ajatuksissani olen siis elänyt joulukuuta viime sunnuntaista lähtien.

Ensimmäiseen adventtiin liittyy tietenkin Hoosianna. 

Ensin kuuntelin sen keskiyöllä, Jouluradion aloittaessa lähetykset 

ja toisen kerran lähdin sitä itse laulamaan kirkkoon. 

Jotenkin tunnelmaan sopi sekin, että adventin ruuaksi meillä syötiin riisipuuroa. 

Tosin riisipuuro ei täällä Puron varresa ole pelkkä joulunajan ruoka, 

vaan sitä saatetaan keitellä milloin sattuu, pitkin vuotta.

Aamut ovat pimeydestään huolimatta tällä hetkellä varsin hauskoja, 

sillä lapsia ei tarvitse houkutella heräämään. 

Innokkaan heräämisen takaavat joulukalenterit ja niistä paljastuvat yllätykset.

Olin vielä muutama vuosi sitten jyrkästi vastaan kaikenlaisia leluja 

ja muuta tavaraa sisältäviä joulukalentereita. 

Ajattelin, että kuvakalenterit ja korkeintaan suklaakalenterit

 saavat luvan riittää meidän perheessä. 

No, niin siinä on tietenkin käynyt, 

että tämänkin periaatteen olen joutunut roskiin dumppaamaan. 

Jo viime vuonna meillä oli kolmella lapsella tavaraa sisältävät kalenterit

 ja tänä vuonna ne löytyvät kaikilta. 

Ja kun katson miten innokkaasti varsinkin tytöt leikkivät 

kalentereista löytyneillä pikkuesineillä, ei voi muuta kuin todeta, 

että nämä kalenterit tuottavat tosi paljon iloa ja hyvää mieltä 

joulukuun jokaiseen päivään. 

Ja rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että...

löytyy se tavarakalenteri minulta itseltänikin...:=)

Nanna pyöräytti lumienkelin eräänä aamuna, 

kastellen sopivasti itsensä ennen eskariin lähtöä.

 Jouluenkelin iloa ja rauhaa jokaisen joulukuuhun!

Adventin aattoiltana

Käsillä on taas se aika vuodesta, joka on täynnä pieniä tapahtumia ja hetkiä sillä tiellä, joka johtaa jouluun. Yksi tällaisista etapeista omalla joulutielläni on kohta käsillä oleva keskiyön hetki, kun päivä vaihtuu lauantaista ensimmäiseksi adventiksi. 

Silloin kajahtavat Jouluradion ensimmäiset sävelet ja nämä sävelet ovat perinteisesti Hoosiannan sävelet, joka vuosi uudelleen sovitettuina versioina. 

Täällä Puron varren kulmilla Jouluradio ei kuulu radiotaajuuksilla, mutta netin kautta sitä voi kuunnella keskiyön hetkestä loppiaseen saakka. Mikään tavattoman suuri Jouluradion kuuntelija en ole. Lähinnä joululaulut soivat taustalla silloin, kun istun koneen ääressä, mutta Hoosiannan haluan kuulla tänä yönä. Enemmänkin tekisi mieli kuunnella,

 mutta olen kai sen verran vanhanaikainen, etten oikein "osaa" soittaa Jouluradiota puhelimen kautta ja pöytäkone on talon perimmäisessä huoneessa, joten sieltä ei mikään kuulu keittiöön asti. Onneksi on olemassa perinteiset levyt ja cd-soitin:)

Viime postauksessa hehkutin hienoja talvikelejä. Niitä kannattikin hehkuttaa, 

sillä nyt ne ovat muisto vaan. Päivällä kävimme Kasperin kanssa "Isolla kirkolla" 

ja auton mittari näytti varsin lämpimiä lukemia:

 Lämmin meinasi tulla kaupassakin, kun tavoitteena oli löytää kymppiveelle säälliset vaatteet tiedossa oleviin juhliin...

Jälleen kerran viikko Puron varresa on sujunut hyvin tavallisesti. Arkiset askareet ovat saaneet hauskoja väriläiskiä välillä hupaisista ja välillä kovin syvällisistäkin pohdinnoista. Eskarilaisen viikon pohdinta on ollut, voiko järjen valo sammua ja jos voi, mitä silloin tapahtuu? Entä voiko se syttyä sammumisen jälkeen uudelleen? 

Ehkä pysättävin kysymys oli: "Onko äiti SUN järjenvalo sammunut?"...

Ja tiesittekö muuten, että Alias-pelissä "valaista"-sanan voi selittää myös näin: 

"Siis mistä me silloin puhutaan, jos puhutaan niistä otuksista, jotka elää meressä?". 

Niinpä niin, valaista tietenkin... 

Mutta nyt haluan toivottaa rauhallista alkavaa adventinaikaa kaikille Puron varresa vieraileville! Onneksi jouluntielle mahtuu kaikenlaiset kulkijat: täysillä jouluttelijat, joulun inhoajat ja kaikki siltä väliltä.

Talvi tuli

Ja näin otsikko kertoo hienosti kaikille, 

jotka eivät ole sitä vielä sattumoisin huomanneet, 

että talvi on tullut. 

Talvi tuli yhdellä ryminällä viikonloppuna 

ja kylläpä maisemat muuttuivat.

Sitä saikin taas muistella miten autolla ajetaan talvikelissä.

Nykyisellään omat ajot ovat sen verran vähäisiä, 

että haastavampien kelien ajoihin pitää oikeasti keskittyä ihan kunnolla.

Loppuviikosta näyttää taas lämpenevää, 

joten näistä kauniista joulukorttimaisemista ja talven tunnusta

on syytä nauttia koko rahan edestä nyt.

Meillä onkin takana reipashenkinen ulkoiluviikonloppu,

kun olin lasten kanssa perjantai-illasta sunnuntaihin partioleirillä,

jossa kaikenlaista ulkoaktiviteettia on takuulla riittävästi.

Niin erähenkinen en kuitenkaan ole, 

ettenkö olisi nauttinut siitä,

että leiripaikasta löytyi hyvät kuivatusmahdollisuudet 

märille vaatteille 

ja lämmin sänky sisätiloissa...

Entisistä kokemuksista oppineena tiesin, 

että leirin jälkeinen aamu ei ole paras mahdollinen 

viikon aloitus kenellekään. 

Aika hyvin tieto piti paikkansa tänäkin aamuna, 

mutta kyllä tämä taas tästä.  

Ulkoilua on jatkettu tänään pitkin päivää 

ja pihalla näyttää taas siltä kuin talvella "pitääkin". 

 Sisällä lisääntyvät kynttilät ja jouluvalot. 

Tänään sain tädiltäni adventtituliaisia,

joiden joukossa oli joulutähti.

On muuten uskomatonta, 

miten jouluisen tunnelman sillä saa aikaan. 

 Loppuviikosta onkin sitten aika pöllyttää joulukoristelaatikot auki...

Hyvää viikon jatkoa kaikille blogivieraille:)

Pyhäillan mietteitä

Tänään satoi ensivalkoinen.

Lumeksi sitä ei voine kutsua,

mutta onko olemassa ensiräntää?

Ja enää maassa ei taida olla sitäkään vähää valkoista,

mitä päivällä oli.

Kahden pimeän välissä on hämärä.

Välillä tunnen itseni aivan tonttu-ukoksi, 

kun kuljen pihalla sytyttelemässä kynttilöitä lyhtyihin.

Se on minulle omaa, rauhallista aikaa.

Alkava hämärä kiertyy ympärille, 

yleensä taivaalta vihmoo jotakin märkää 

ja sitten kynttilään syttyvä liekki rikkoo hämärän.

Viikonlopun kuulumiset ja tapahtumat 

omalla kohdallani ovat olleet niitä tavallisia:

kotihommia, jotka eivät koskaan lopu, vähän talkootyötä, 

rauhallinen iltakävely tokaluokkalaisen kanssa, 

liikaa syömistä ja sen sellaista. 

Maailman tapahtumat eivät valitettavasti ole olleet 

sieltä rauhallisemmasta päästä.

On hankala ymmärtää, 

miksi näyttää siltä, 

ettei joka puolella ole kahden pimeän välissä edes sitä hämärää, 

vaan pimeys vain jatkuu ja jatkuu. 

 Pienenä meille sanottiin, että "olokaa ihimisiksi".

Ehkäpä tulisi harjoittaa hieman itsetutkistelua

ja pohtia mitä se voisi tarkoittaa tänä päivänä.

 

Marraskuuta, pimiää, yskää ja arkea

Tulipa pidettyä puolivahingossa "blogilomaa".

En varsinaisesti kokenut olevani minkäänlaisen blogiloman tarpeessa,

 mutta sellainen tästä marraskuun ensimmäisestä puoliskosta tuli. 

Kun ei oikein mitään kovin ihmeellistä ole tapahtunut, 

ei ajatuskaan ole juossut siihen malliin, 

että mitään järjellistä tekstiä olisi syntynyt.

Otsikko kiteyttää aika tarkkaan sen,

mitä tähän marraskuun alkuun on mahtunut. 

Pimeää, pimeää ja pimeää. 

Ja tänä vuonna tämä pimeys on vaikuttanut minuun aika lamaannuttavasti. 

Kellojen talviaikaan kääntämisen jälkeen on tuntunut 

kuin jalka nousisi ja ajatus kulkisi vain hidastettuna. 

Jos tätä menoa jatkuu koko talven,

minulle pitää jo aamulla toivottaa hyvää yötä, 

että älyän siihen iltaan mennessä vastata. 

Toivottavasti alkava joulunaika tuo muutosta tähän. 

Yleensä jouluvaloilla on piristävä vaikutus.

Yskän mokoma on myös vaivannut ihan riittävästi. 

Ei saisi valittaa niin pienestä vaivasta, mutta onhan se ärsyttävää. 

Onneksi nyt olo on jo aika hyvä. 

Yskänläkkeen lisäksi suklaa on hyvä lääke;)

Ja sitten tuo ihana ja kamala arki. 

Päivät ovat täyttyneet maailman tavallisimmasta elämästä,

 eikä siitä nyt luvalla sanoen aina riitä kovinkaan paljon kirjoitettavaa. 

Tai välillä riittää kyllä kovastikin, mutta nyt en vain ole jaksanut innostua. 

Mutta vuosi kulkee kohti viimeistä kuukautta 

ja vuoden loppuun riittää aina paljon tekemistä, 

tapahtumia ja muutakin kuin pelkää arkea. 

Sitä kohti mennään. 

 Nauris-kissa vietti meillä viime viikon.

Paljon olisi kissalta opittavaa....