Kaksi

"Nyt syttyy toinen kynttilä

ja valo laajenee.

Suo Isä tänne Jeesuksen

se hetki lähenee."

Tänään sytytimme kaksi adventtikynttilää niin pyhäkoulussa kuin kotonakin.

Mutta enpä nyt kuitenkaan laita tähän kahta kynttilän kuvaa, 

kun viikko sitten kuvasin kynttilöitä ihan riittämiin.

Kuluneella viikolla luku kaksi on liittynyt muuhunkin kuin kynttilöihin,

nimittäin...

mummulan navettaan syntyi loppuviikosta kaksoset:)

Akana-lehmän vasikat saivat nimekseen Jyvä ja Jemma.

Kuvat ovat Kasperin ottamia 

ja tuossa yllä olevassa kuvassa 

kohteena on tainnut olla tuo vasikan päälle puettu "takki", 

joka pitää sen lämpimänä.

Navettaväellä riittääkin nyt puuhaa, kun on monta pikkuvasikkaa ruokittavana.

Vauva kuin vauva -oli sitten vasikka tai ihmislapsi- 

on samalla kertaa työllistävä ja hellyttävä.

Toinen adventtiviikonloppu on sujunut puron varresa mukavissa merkeissä.

Kylässä on ollut tätejä kahta puolta, 

on ulkoiltu, sytytelty paljon lyhtyjä ulos 

ja rahat saatiin menemään,

 kun eilen hipsittiin lähikaupunkiin tonttujen apulaisiksi:)

Tästä on hyvä jatkaa taas kohti iltaa ja uutta viikkoa.

Takapihalla tapahtuu osa 3

Jatkokertomus takapihan tapahtumista jatkuu.

Terassi valmistui jouluksi, niin kuin luvattiinkin.

Joulukoristelaatikot haettiin esille 

ja niiden keralla kului lapsilla tovi jos toinenkin. 

Ulos menevä "kuusi" sai hetkellisesti koristeet ylleen.

Ulkokuusen virkaa on jo monen vuoden ajan menestyksellisesti toimittanut pajukehikko,

jonka ympärille on kiedottu havuköynöksiä ja valoja. 

Kauempaa katsottuna se näyttää paremmalta...:)

Nyt saatiin takapihallekin lisävaloja ja lyhtyjä, 

joita ei tietenkään voi koskaan olla liikaa...

Pimeän keskellä valot lisääntyvät.

Huomenna syttyy toinen adventtikynttilä.

Lumienkeleitä

Ehdinpäs sittenkin päivittämään tällekin päivälle 

epävirallisen puronvarren joulukalenteriluukun:

Meidän takapiha oli täynnä lumienkeleitä,

18 tarkkaan laskien.

Lapset olivat silminnähden iloisia takapihan uusista koristeista.

Nyt lumienkelit ovat peittyneet uuden, puhtaan lumen alle.

Huomenna taitaakin olla vuoro tehtailla uusia enkeleitä.

Itsenäisyyspäivää

"Teille käsky kuului rajoillamme seistä,
Oli tehtävänne silloin mahdoton.
Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,
Teki valintojaan käsi kohtalon. 

Ovat rajalliset elämämme päivät,
Emme koskaan tiedä kenen vuoro on.
Monet palas', mutta liian monet jäivät,
Vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon. 

Ilman ontuvaa ystävääni,
Olisimme vain läntisin lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta
Olis' arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
Puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
Olis arkipäivä kuudes joulukuuta. 

Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,
Emme niitä pysty teille korvaamaan.
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,
Kun me itsenäisyyttämme juhlitaan. 

Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
Se on sitä vuoksi suuren urheuden.
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
Kiitos teidän, se on sinivalkoinen. 

Ilman ontuvaa ystävääni,
Olisimme vain läntisin lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta,
Olis' arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
Puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
Olis' arkipäivä kuudes joulukuuta."

Tänään luonto on näyttänyt parastaan: 
kirpakka pakkanen, valkoinen lumi ja sininen taivas.

Yllä olevan runon kirjoittajaa en tiedä, 
mutta haluan tuon runon kanssanne jakaa.
Runo on omistettu veteraaneille pienenä kiitoksena 
parhaan nuoruusajan menettämisestä sodalle.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viidennen päivän luukku...

on jälleen ihan konkreettinen luukku:

Kuvaa ei ole lavastettu. Ei mene kiinni ei.

Marttaliiton mainio ohje joulusiivouksista on hyvä 

eli kaapit kannattaa siivota jouluksi siinä tapauksessa, 

että aikoo viettää joulun kaapeissa.

MUTTA, 

mitä tehdä siinä tapauksessa, 

jos/kun kaappien tila on ylitsevuotavainen?

Suorastaan ylitsepursuavainen?

Tuki & survo-menetelmä ei toimi enää.

Olisiko joulusiivouksen aika?

 

Neljäs luukku avautuu

Yllä oleva luukku avautui ihan kirjaimellisestikin eilen monen monta kertaa.

Pakkaspäivä kutsui lämmittämään leivinuunia.

Leivinuunin kanssa saa vain olla hyvämuistinen, 

ettei unohdu tekemään jotakin muuta niin tiiviisti, 

että unohtaa pellin auki... (nimim. kokemusta on siitäkin)

 Jonkinlaisia rieskoja tuli paistettua muutama.

En ole mikään super-rieskanleipoja, 

mutta kun lämpimän leivän päällä sulaa voi,

 niin se peittää mukavasti alleen mahdolliset leivonnassa sattuneet kömmähdykset.

Minusta on mukavaa selailla keittokirjoja ja reseptejä ja haaveilla, mitä tekisi. 

Aikomukset jäävät suurelta osin suunniteluasteelle, 

mutta silloin tällöin joku päätyy syötäväksi asti.

Seuraavalla lämmityskerralla uuniin pääsevät muutama joululaatikot.

Tiistai-illan pakkaseen kutsuu partio.

 

Kolmas "kalenteriluukku" aukeaa ja mitä paljastuukaan....

Pari päivää sitten kerroin, 

että satuimme Kasperin kanssa mummulan navettaan sopivaan aikaan 

ja pääsimme ihastelemaan puoli tuntia vanhaa pikkuvasikkaa. 

Silloin ei kameraa ollut mukana, 

mutta seuraavana päivänä oli 

ja sain napattua kuvan reilun vuorokauden ikäisestä Jauhosta.

Suomihan on maa, jossa eläimilläkin on nimet. 

Niin myös lehmillä. 

Jauhon äitilehmän nimi on Eloveena, 

joten Jauho oli hyvä valinta samansuuntaiseksi nimeksi juuri tänä vuonna, 

kun nimet alkavat J-kirjaimella. 

Ensi vuonna lehmät nimetään K-kirjaimella alkaviksi.

Mitä muuten tykkäätte Jauhon väristä?

Minusta se on lähes täydellinen ruskean sävy.

Kamera ei ole paras mahdollinen, 

joten luonnossa tuo hieno ruskea näyttää vielä hienommalta.

Kirjaimellisesti kieli pitkällä:)

Tässä on sitten Jauhon kaveri, joka on sen verran vanhempi, 

että on saanut jo korvamerkitkin paikoilleen.

Koska äitilehmä on nimeltään Amppeeri, niin vasikasta tuli Johto.

Jauho ja Johto toivottavat hyvää alkanutta viikkoa!