"Vielä on kesää jäljellä..."

"...vielä löytyy kauniita päiviä...", laulaa Mamba ja on siinä oikeassa.

Syksyihmisenä olen yleensä tässä vaiheessa elokuuta jo kovasti odottanut, että saisin kaivella pihalyhdyt varastosta esille ja viritellä ne pihalle. Nyt ei tunnu siltä ollenkaan. Päinvastoin tuntuu siltä, että kesä on juuri alkanut ja syksyyn on vielä monen  monta viikkoa. Hiljalleen kellastuvat lehdet, kirpeät aamut ja nopeasti viilenevät illat kertovat kuitenkin aivan muuta. Syksy on ihan nurkan takana. Viikon päästä on elokuun viimeinen päivä ja sen jälkeen alkaakin jo ihan "virallinen" syyskuu, syksyn kuu.

Mutta vielä hetken aikaa aion roikkua kiinni kesässä: ripustan pyykit ulos kuivumaan, olen työpäivän aikana ulkona niin paljon kuin mahdollista, annan lasten kantaa ns. sisäleluja pihalle, en välitä pitkin pihaa levinneistä tavaroista (niin kuin se tässä rakennushässäkän keskellä missään näkyisi, että irtotavaroita olisi kerätty pois, hahhaa:D), haistelen kesän tuoksuja ja annan auringon paistaa. 

Viikonloppuna käpäisimme kolmen maakunnan mummulassa. Serkusten leikkejä seuratessa tuli hyvin kesäinen olo ja mieli. Työ- ja koulurumba jäi hetkeksi taakse, kun kesämekkojen hulmutessa kannettiin kaikki leikkimökin astiat pihalle. Jos olisin "maljojen nostaja"-tyyppi, olisin viikonloppuna nostanut maljan "vielä kerran kesälle".

Ennen kotiinlähtöä harrastimme hieman hortonomiaa ja siirsimme monissa miehin kahvipuun sisältä ulos ja autoon. Puu saa uuden kodin korkeamman katon alta, niin ei tarvitse anoppilaan tehdä yläkertaa sen takia. Uskokaa tai älkää, mutta siirto sujui yllättävän hyvin. Lehtiä irtosi vain muutama, eikä yksikään oksa taittunut. Tarina ei kerro kuinka matka meni, mutta toivottavasti hyvin.

 Nyt on uuden viikon aika, entisin kujein ja kotkotuksin.

Arki ja kesä

Ne saapuivat yhtä aikaa: kesäisen lämmin sää ja koululaisten arki. Mukavaahan se on, kun ei tarvitse tuulihousujen kanssa tapella kouluun lähtiessä, vaikka olisin minä kyllä suonut, että nämä ihanan aurinkoiset ja lämpimät päivät olisivat meidät löytäneet muutamaa viikkoa aikaisemmin. Mutta sillä mennään mitä meille annetaan. Ja tämä kesä nyt on ollut ilmojen puolesta vähän sitä sun tätä.

 Viikonloppuna meidän piha näytti samalta kuin vuosi sitten näytti melkein koko heinäkuu

Nuket pääsivät kylpyyn ja nukkepyykkiä oli joka paikka täynnä. Samalla tuli pestyä hiekkalaatikolta astioita leikkimökkiin. Tuollainen työ on sinällään aika turhaa, mutta onhan se mukava viedä astiat ensimmäistä kertaa puhtaina leikkimökkiin, vaikka ne ensimmäisten leikkien jälkeen ovat taas likaisia. Ja kun innokasta tiskausväkeä oli jonoksi asti, niin en pannut vastaan...:)

 Viikonloppu menee kuitenkin äkkiä ja maanantai tulee eteen yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Huomenna koulua on käyty viikko ja ainakaan vielä en muista automaattisesti kuka lähtee mihinkin aikaan aamusta liikenteeseen. Puron varresa laitetaan iltaisin kolme koulureppua eteiseen odottamaan aamua ja katsotaan vaatteet sängyn viereen valmiiksi. Vielä ei voi sanoa, että homma sujuu aamuisin kuin rasvattu, mutta uskon, että kunhan tämä viikko on taputeltu loppuun, niin jonkinlainen rutiini lähtöihin on kesän jälkeen löytynyt.

 

Nelosluokkalainen, tokaluokkalainen ja eskarilainen muodostavat meidän koululaistrion. Toistaiseksi tunnelmat sekä aamuisin kouluun lähtiessä että iltapäivällä koulusta palatessa ovat olleet pääosin positiivisia. Lähetin tämän trion luottavaisin mielin koulutielle. Toivon, uskon ja rukoilen, että he pärjäävät ja riittävät kukin omalla paikallaan. Haikeus ajan kulumisesta kouraisee välillä sydäntä, mutta samalla tiedän, että näin sen kuuluukin kulua. Nyt vain intoa, iloa, reippautta ja rohkeutta kaikille koululaisille!

 

Puronvarren iskämieskin palasi takaisin sorvin ääreen tänään. Laiska töitään luettelee, mutta minä en nyt puhukaan omista töistäni, vaan iskämiehen töistä. Neljä viikkoa sitten alla olevassa kuvassa oli puiden kantoja ja leikkimökki...

Sitten siihen kaivettiin syvä kuoppa, jota ruettiin vähitellen täyttämään. 

Enää ei ole kuoppaa. 

Lattian valu loppuviikosta:D

 

Vauva

Hahaa:D

Menikö joku lankaan ja luuli, että nyt on luvassa vauvauutisia Puronvarren suunnalta?:)

 Ei ole täältä, mutta ihanaa vauvantuoksua ollaan saatu nuuhkutella tässä viime päivien aikana, eikä siitä saatu vielä ollenkaan tarpeeksemme.

Yläkuvan (luvan kanssa julkaistu) Ihanuus täyttää tänään kokonaisen kuukauden ja ehti käydä ensimmäisellä vierailullaan mummulassa ja serkkujensa luona alkuviikosta.

Viime viikon perjantaina vietimme Ihanuuden kastejuhlaa Savon suunnalla. 

Sateet taukosivat ja juhlapäivän kruunasi aurinkoinen sää, joka mahdollisti sen, 

että saatoimme kattaa osan tarjoiluista pihalle ja syödäkin siellä. 

Harvinaista herkkua tälle kesälle. Itseasiassa ilma oli niin hyvä, että itse kastetoimituksenkin olisi voinut siirtää ulos, niin halutessaan. 

Ihanuus itse nukkui koko kasteen ajan, mikä sekin osaltaan kuvastaa hyvin kasteen olemusta: lahja, jonka saadakseen ei tarvitse edes olla hereillä tai hyvällä tuulella.

 

 Meidän tytöt odottavat kovasti, että uusi serkkuvauva kasvaisi ja he saisivat opettaa miten väritetään. Viimeksi tänä iltana meillä käytiin kovaa keskustelua siitä, millainen värityskirja Sanni-vauvalle ostetaan, kun on ensimmäisten synttäreiden aika. Kuulemma sellainen, missä on paaaaljon kuvia (mieluiten eläimiä) ja uudet värit pitää ostaa myös. Toisaalta, barbejakin pitäisi hankkia... Tätä menoa lahjalista ehtii kasvaa ihan kelvollisiin mittasuhteisiin ennen kuin ollaan ensi kesässä.

Toki Sanni on ehtinyt saadakin tähän mennessä jo monenlaisia lahjoja ja täti on saanut hyvällä syyllä hiplailla kirpputoreilla kaikkea nättiä, pientä ja vaaleanpunaista. Jos luonto suosii, niin pitkäikäisin lahja taitaa olla kummien ostama tammi, jonka juurelle kastevesikin kaadettiin.

 

Toivottavasti nähdään taas oikein pian Sanni.

 

p.s. Tiedoksi niille, jotka tuntevat meidät oikeasti =blogin ulkopuolelta. Sanni on Sanni vain täällä blogissa. Annetaan pienelle kasvurauha tätin höpötyksistä huolimatta;)

 

Terassia pukkaa...

...oikein urakalla. 

Vitsailimme jo isännän kanssa, 

että meillä on kohta oma tanssilava omalla pihalla. 

Vielä pitäisi opetella valssin askeleet ja tangon taivutukset kunnolla:D 

Etupihan ruohonpläntti on pitkään mietityttänyt lähinnä siinä mielessä, 

että mitä sille tehtäisiin. 

Ruoho kasvaa, kun huvittaa ja siellä missä huvittaa. 

Nurmikko on koko ajan niin kovan kulutuksen ja käytön alla, 

ettei se yksinkertaisesti pysty kasvamaan kunnolla. 

Jossakin vaiheessa ajatukset karkasivat terasseihin. 

Mitäpäs, jos ei enää yritettäisikään saada nurmikkoa kasvamaan, 

vaan laajennettaisiin terassia ihan kunnolla. 

Ja siitä se ajatus sitten lähti... 

Olihan se aikamoista kaivamista, 

onneksi tuta pääsi apuun, niin ei mennyt koko viikkoa.

 Vielä ei ole valmista, mutta sitten kun on, niin meillä on terassi, jossa on neliöitä enemmän kuin meidän ensimmäisessä yhteisessä asunnossa oli.

Kaaos jatkukoon...

 

Paluu arkiseen aherrukseen

Vauhdikkaiden kesämenojen jälkeen olikin jo korkea aika sujahtaa takaisin arkiseen elämään. Tänä kesänä meillä myllätään pihalla oikein urakalla ja pahin savotta on vasta alkamassa. Ennen ensi viikon hommia oli aika siirtää leikkimökki uuteen paikkaan, joka löytyi mummulan pihalta.

 Myönnän, pelkäsin että koko mökki keikahtaa kumolleen ennen kuin päätyy peräkärryyn, mutta niin se vain saatiin kyytille ja vielä alaskin -ehjänä. Kiitos taitaville kuskeille!

Omalle pihalle on iskämies värkännyt uuden leikkimökin, jonka virallista käyttöönottoa jo kovasti ootellaan.

Kuvan ottamisen jälkeen mökki on saanut ikkunat, oven ja eilen illalla valmistui terassi. Pientä säätöä vaille valmis:) Nyt pitää enää päättää, kannattaako tälle kesälle hankkia ulkokukkia terassille vai siirrymmekö leikkimökin suhteen suoraan "lyhtyaikaan"... Sään suhteen tätä kesää on saatu voivotella niin urakalla, että hyvin on tulleet sateet haukutuiksi. Toivon, että kesän tuntu tulisi nyt viimeinkin ihan kunnolla. Vaikka syksystä tykkäänkin, niin vielä en sitä halua rueta fiilistelemään.

 

Rakentamisen ohessa mahan täytettäkin tarvitaan. Mansikat saatiin pakkaseen talven varalle

ja eilen Emmy innostui leipomaan suklaapiirakkaa Kinuskikissan ohjeella:

Jos on hankaluuksia päättää mitä nomparelleja käyttää, niin silloin voi tehdä ruudukoita:)

Tänään jatketaan talon terassin teolla ja toivotaan, ettei sada...

 

 

 

Menoa jos jonkinlaista

Jos tämä blogi olisi päiväkirjani, niin nyt olisi tiedossa paljon tekstiä, koska Puron varren väki on viimeisen reilun viikon aikana tullut ja mennyt kuin tuulispää. Päiväkirja pysyy kuitenkin paperisena versiona, joten tänne päätyköön edelleen kuvia ja palasia meidän elämästä vähän sieltä sun täältä ilman mitään kovin ihmeellistä järjestystä tai aihepiiriä.

Viimeiseen kymmeneen päivään on mahtunut normaalia enemmän reissaamista. Ei missään niin kovin kaukana, mutta kuka on sanonut, että lomalla pitäisi aina mennä kauas. Lähelläkin sattuu ja tapahtuu koko ajan. Tällä hetkellä ulkona on kylmää ja syksyistä. Kuvia katsellessa huomaa, että viimeisiin päiviin on mahtunut myös aurinkoa ja lämpöäkin.

Viikko sitten perjantaina Puron varren isännälläkin alkoi kesäloma ja se saatiin aloittaa aivan mahtavalla tavalla. Juha Tapio oli konsertoimassa tässä hyvinkin lähellä ja vietimme aivan upean konserttielämysillan miehen ja alikersanttitätin kanssa nauttien aurinkoisesta (suurimmassa osassa Suomea satoi silloin) illasta ja erittäin hyvästä musiikista. Mummu ja pappa ottivat lapset yökylään mummulaan, joten kotiinpaluulla ei ollut kiirettä. Ja me nautimme koko rahan edestä. Kaksituntinen täynnä tuttuja kappaleita, hyviä sanoituksia, tarttuvia melodioita jajajajajajaja.... menkää itse kuuntelemaan, niin tiedätte mistä puhun:)

 Seuraavana aamuna nappasimme lapset kyytiin ja hurautimme serkkujen luo Etelä-Pohjanmaalle. Serkkujen uudessa kodissa ja lähellä olevassa leikkipuistossa riitti touhua aamusta iltaan. Sunnuntain vietimme Vaasalandiassa ja jälleen saimme aurinkoa sinnekin:) Olimme etukäteen kuulleet Vaasalandiasta lähes poikkeuksetta ainakin vähän negatiivista palautetta. Että paikka on jämähtänyt viime vuosituhannen puolelle yms. Oma kokemuksemme oli kuitenkin varsin positiivinen. Kokonsa puolesta paikka on paljon pienempi esim. Särkänniemeen tai Powerparkkiin verrattuna, mutta tällä kertaa se oli meille positiivinen asia. Isommat lapset pystyivät kulkemaan osin itsenäisesti puistossa ja paikan pystyi hahmottamaan nopeasti. Suosituimmissa laitteissa ehdimme käymään niin monta kertaa kuin halusimme. Omasta puolestani voin kyllä suositella Vaasalandiaa, jos ei halua pyörittää itseään sekaisin kaikkein hurjimmissa laitteissa, niitä siellä ei juurikaan ole.

Ja eipä se olisi reissu eikä mikään, jos kukaan ei kastelisi itseään. Nanna onnistui keikauttamaan itsensä vesialtaaseen, jossa sai seilata pienillä veneillä. Läpimärkä tyttö saatiin kuiviin vaatteisiin serkkutytön varavaatteiden ja autosta löytyneen likavaatepussin sisällön avulla. Ongelmaksi meinasi muodostua litisevät lenkkarit, kun varakenkiä ei ollut kenelläkään. Onneksi mukana oli vaippoja tarvitseva serkku ja kekseliäs serkun äiti.

Vaipan puolikkaat kengissä Nanna jatkoi päivää, eikä se menoa vähentänyt:)

 

Huvipuistoilun jälkeen kävimme muutaman päivän hommailemassa kotohommia ja viikonlopuksi suunta oli partioleirille. Itse kävin Nannan kanssa reileilemässä vain päiväsaikaan, mutta Kasper ja Emmy olivat pari yötä. Tänään tultiin kotiin, juuri sopivasti ennen sateiden ja kovan tuulen alkamista.

 Huomenna pesen monta koneellista pyykkiä ja kohta menen saunaan:)

Hidastukoon vauhti hetkeksi ainakin...

 

Finnish Design - suomalaista muotoilua

Tänään alikersanttitäti nappasi tytöt mukaansa ja lähtivät neljän naisen voimin hakemaan Kasperin kolmen maakunnan mummulasta. Kala ja vieraat alkavat haista kolmessa päivässä ja tässä tapauksessa tuo kolme päivää tuli täyteen jo toissapäivänä. Oman päiväni täytin pääasiassa siivoamisella ja vaikkei se mitään suosikkipuuhaa olekaan, niin kyllä se silti tuntuu hyvälle nähdä työnsä jälki ihan konkreettisestikin. Aika monta kasaa vähemmän täällä ollaan:)

Minulta on jäänyt puhelin uumeniin kuvat alkukesältä, kun kävin pyörähtämässä velipojan pajalla ja kuvasin siellä käsityötä suoraan omalta kotokylältä:

 Tarkan euron aikana on kaikki käytettävä hyväksi, myös vanhat renkaat.

Tällä hetkellä näissä renkaissa kasvaa kauniisti kesäkukkia. Tilaustöitä otetaan kuulemma vastaan, jos tilaaja tuo vanhojen renkaiden tilalle uudet ja käyvät pelit;)

 

Lisää kotokylän käsitöitä kaivettiin esille tänään, kun rupesimme äidin kanssa katsomaan mitä perheen kastemekolle kuuluu. Äiti virkkasi kastemekon kymmenen vuotta sitten ja tänään on Savon täti miehensä kanssa tuonut kotiin pikkunyytin, joka siinä seuraavaksi kastetaan. Kovasti oli puku edellisen käytön jälkeen kellastunut, mutta kloriittivalkaisun jälkeen loisti taas yhtä valkoisena kuin kymmenen vuotta sitten.

 

 Innostuttiin tuosta kloriitista sitten enemmänkin ja heiteltiin valkaisuun kaikki nuhruiset ja pinttyneet valkoiset paidat, joita siihen hätään löydettiin.

Että tämmöistä muotoilua tällä kertaa. 

Käsityötä on monenlaista ja ideoissa vain taivas on rajana:)