.JPG)
Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, en ole mikään käsityöihminen.
Muutamat sukat olen tähän astisen elämäni aikana kutonut
(itseasiassa nytkin on yhdet omatekemät sukat jalassa),
mutta siihenpä se käsitöiden kanssa värkkääminen sitten jääkin.
Mieluummin teen käsilläni vaikka leipomuksia
(nykyään sekin on kyllä aika vähäistä).
Omena putoaa joskus kauas puusta, sillä oma äitini tekee kyllä käsitöitä.
Jos katselen pikaisesti kotonamme ympärilleni,
niin aika monessa huoneessa näkyy äidin käden jälki käsitöiden muodossa
(tai sitten anopin, joka ansaitsee elantonsa käsitöillä).
Ja ehkä vielä enemmän äidin käsitöitä löytyy, jos avaa vaatekaapien ovet.
Päätinpä sitten kuvata muutamia äidin käsitöitä.
Hän itse ei omia töitään ole koskaan kuvannut,
joten samalla niistä jää "jälki", kun kuvia räpsii.
Tosin, en kyllä tiedä voiko näihin digikuviin luottaa kovinkaan paljon.
En ihmettelisi yhtään,
vaikka käsityöt kestäisivät pitempään mitä koneella olevat kuvat.
Uusimmat äidin käsityöt ovat tässä:
villasukkia ystävälle ja hänen perheelleen.
Sukat lähevät matkaan huomenna,
mutta sen verran pitkän matkan saavat kulkea,
etteivät vielä samana päivänä ole perillä.
Tämä liina on näkynyt blogissa aikaisemminkin.
Tosin, se ei oikeastaan ole liina, vaan huivi.
Kangaspuilla kudottu.
Koska minä en myöskään ole mikään huivi-ihminen (mikähän minä sitten olen?),
niin huivi on löytänyt meiltä uuden käyttötarkoituksen pöytäliinana.
Syksyiselle pöydälle se sopii hyvin.
Tytöille mummu virkkasi isoäidinneliöistä liivit keväällä.
Niitä on ollut kiva yhdistellä eri väristen paitojen kanssa.
Mallineitoset eivät olleet ihan niin yhteistyöhaluisia,
että olisin saanut heidät kuvaan yhtä aikaa liivit päällään.
Millä mallit lahjottiin?
Ei kai vain viinirypäleillä?
Ne ovat ainakin meidän Nanna-tyttösen suurta herkkua.
Mummu tietää myös sen ja aika usein kauppakassin uumenista löytyy myös rasia "liinilypäleitä" pienille herkkusuille.
Ja lopuksi kuva, joka ei liity mihinkään.
Nanna suostui malliksi, jos hänen varpaansa kuvattaisiin myös.
Myös muita ruumiinosia olisi haluttu kuvattavan,
mutta johonkin oli raja vedettävä:)
Tein pikakartoituksen meidän huushollista. Jokaisesta huoneesta löytyy jotakin äitin tekemää. Ei surraa mun ompelukone tai sukkapuikot samaan malliin... Taitais jäädä silmukatkin luomatta meikäläisellä. Mutta osaan kyllä mielestäni arvostaa käsitöitä ja pidän niitä mielelläni esillä. Kiitos vaan mammalle!
VastaaPoistaTeillä taitaakin olla eniten kaikkia itse tehtyjä sisustusjuttuja. Ehkä kuvaan ne seuraavalla kerralla, kun tuun käymään:)
PoistaTäähän on uhkaavasti muuttumassa käsityöblogiksi... :)
VastaaPoistaTeidän äiti on joskus tehnyt mullekin vaatteita, muistan miten kivaa oli saada synttärilahjaksi (siis joskus yli 20 vuotta sitten...) teidän äidin tekemä paita, jossa oli valkoista ja neonpinkkiä, kun meidän äiti osti mulle aina vaan jotain mustaa. ;) Viime kesänä kun pyörähdettiin katsomassa emolehmiä, niin taisi olla noista isoäidinneliövirkkuista jotain puhettakin teidän äitin kans, kun mulla oli sellainen neliöjakku päällä ja teidän äitillä taisi olla liivit tekeillä.
Joo, blogin nimen saa kohta muuttaa Puronvarren käsitöiksi:) Mää muistan sen puseron, jonka äiti teki sulle. Se oli sitä aikaa, kun neonvärejä oli kaikkialla ja ne oli muka tosi hienoja sillon. Jostakin syystä ne värit ei oo vieläkään tulleet uudestaan muotiin. Mulla oli täysin neonkeltaiset toppahousutkin:)
PoistaTodellakin - Täti S on melkoinen käsityöihminen, jolla pysyvät käsissä virkkuukoukut, sukkapuikot, kangaspuun puolat, ja hallussa ovat myös ompelukoneet ja saumurit. Näistä kädentaidoista olen minäkin kummityttönä päässyt nauttimaan monet kerrat.
VastaaPoistaVoi, muistan kaikki ne legendaariset collaripuvut, joita Täti ja siskonsa yhdessä meille ompelivat! Ne neon-kuosit ♥ Ja Täti ompeli aina niitä hauskoja ompelukuvia collegeja piristämään: tutuksi tulivat My Little Ponyt ja myöhemmin Muumit. Muistatteko vielä ne violetti-neon-väriset verkkapuvut, jollaiset oli meillä kaikilla kolmella serkuksella? Niitä käytettiin ahkerasti :) :)
Ja entäs se ihana ompeluhuone, tunnelmallinen soppi vintillä? Sieltä löytyi myös se niin ikään legendaarinen pussi, joka sisälsi A:n sopimattomia alusvaatteita :D Muistan vieläkin sen hauskan jutun, kun Tädin ompeluhuoneesta oli kuulunut pari päivää outoa hurinaa. Lopulta paljastui, että saumurin jalkapainikkeen päälle oli pudonnut matonkudesäkki, ja siellä se kone iloisesti tikkasi tyhjää... :)
Tulipas tästä nyt muistorikas kommentointi - sorry! Käsityöt nähtävästi sisältävät niin paljon eletyn elämän muistoja.
Kukapa voisi unohtaa niitä violetteja verkkapukuja. Mun mielestä ne oli hienot ja kyllähän me hyvältä näytettiin, kun kaikilla oli ne päällä:) Ja toinen legendaarinen juttu on todellakin se pussi, jossa oli sopimattomia alusvaatteita. Mikähän senkin todellinen tarina mahtaa olla? Tämä postaus aiheutti muissakin kommentoijissa muisteloita. Ehkäpä se juuri on niin kuin sanoit, että käsityöt sisältävät paljon muistoja.
Poista