Eilen vietetty kynttilänpäivä taitaa olla eräänlainen portti kevääseen. Siihen viittaa myös tuo postauksen otsikko, vanhaa sanontaa mukaillen. Ja vaikka eilinen päivä olikin aika pilvinen, tänään on aurinko paistanut pakkassäässä ja muistuttanut, että helmikuusta huolimatta, päivä pitenee koko ajan.
Valon lisääntymisen myötä yksi kevääntulon merkki näyttäisi olevan likaiset ikkunat. Vaikka en todellakaan pidä itseäni minään siivousintoilijana ikkunoiden pesun suhteen (tai ylipäätään minkään siivouksen suhteen), niin tänään jopa huomasin suunnittelevani olohuoneen ikkunoiden pesua ristiäisiin mennessä. Ja se on kuulkaas minun kohdallani paljon se!
Yllä olevan kuvan sain tädiltäni sunnuntaina. Olimme kynttilänpäivän jumalanpalveluksessa, joka toteutettiin metsässä, kuntopolun varressa. Minä tykkään siitä, että jumalanpalvelus on välillä jossain muualla kuin kirkossa. Kirkossa ei ole yhtään mitään vikaa, mutta tässäkin tapauksessa vaihtelu välillä virkistää. Raikkaassa pakkassäässä kuulee ja huomaa ihan eri asioita mitä kirkon sisätiloissa. Turhaan ei lauluntekijäkään ole runoillut, että "metsä kirkkoni olla saa...."
Keväiset lämpömittarilukemat taitavat väistyä muutamaksi päiväksi. Nytkin mittari huitelee jo 15 pakkasasteessa. Se tietää sisäpäiviä vauvan kanssa, mutta eiköhän me vielä ehditä ulkoillakin.
Tervetuloa, kevät! Tämä kevät- ja kesäihminen alkaa pikkuhiljaa heräillä :) Voih, ikkunat. Ja peilit. Ja lähes kaikki sileät, heijastavat pinnat. Kuuraamista riittäisi, mutta onneksi voi katsoa sopivasti läpi sormien ;) Nimimerkillä Yksivuotiaan huushollista päivää :)
VastaaPoistaSormenjälkiä on joka paikka täynnä. Sellaisetkin paikat, joihin ei kukaan edes koske...:D Ja epäilemättä niitä jälkiä on yksivuotiaan huushollissa vielä enemmän. Mutta se tietää kevättä. Ja pestään sen verran kuin jaksetaan.
Poista