Terveiset välitilasta

Tällä hetkellä tunnen eläväni jonkinlaisessa välitilassa. 

Se on olotila raskauden ja "normaalin" elämän välillä. 

En oikein tunne tällä hetkellä kuuluvani kumpaankaan. 

Odotusaika iloineen ja väsymyksineen on takanapäin, en enää kuulu sinne. 

Sylissäni ähisee ja tuhisee pieni miehenalku. 

Ulkomaailmassa elämä kulkee rataansa. 

Ihmiset käyvät töissä, koulussa, harrastuksissa, menoissa jos jonkinlaisissa, 

en oikein koe kuuluvani vielä sinnekään. 

Välitilaolo, sitä on elämä tällä hetkellä. 

Elämää kahden eri ajanjakson välissä, jotka kuitenkin kuuluvat yhteen. 

Elämää ennen ja jälkeen vauvan syntymän. 

Toisaalta tällainen välitila on omalla tavallaan mukavaa ja turvallista aikaa.

Minulla on hyvä syy vain olla kotona

 ilman että tarvisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, 

ettei juurikaan liiku missään, ei ota kantaa mihinkään, 

eikä tee mitään ylimääräistä, kodin ulkopuolella ainakaan. 

Sitä mukaa kuin aurinko kiipeää kevään edetessä ylemmäksi taivaalla

ja lähes olemattomat lumipenkat käyvät entistäkin olemattomimmiksi, 

välitila pienenee ja jossakin vaiheessa huomaan sen kadonneen. 

Silloin tiedän taas paremmin mihin kuulun.

Tänään otin pienen irtioton "normaaliin elämään" 

tyttöjen kanssa iltapäivän elokuvaretkellä. 

Onnelin ja Annelin uusin elokuva oli odotetusti 

kevyt ja viihdyttävä hyväntuulen elokuva. 

Mihinkään syvällisempään aivoni eivät olisi kyenneetkään. 

Irtiotto välitilasta onnistui, eikä palaaminen tuntunut ollenkaan huonolta.

Mutta vielä jonkin aikaa elän rajalla.

Näin se on mennyt ennenkin.

Joskus uusien tiedostojen lataaminen käy vähän hitaanlaisesti.

p.s. Kuvat eivät liity aiheeseen muuten kuin sen verran, 

että oli ihan pakko kuvata meidän elokuvaeväät,

 kun oli niin mukavaa syödä karkkia ihan luvan kanssa:D