Tammikuusta helmikuuksi

Ensimmäinen kuukausi uutta vuotta on kulunut. Kuin varkain tammikuu vaihtui helmikuuksi, päivät pitenevät ja kevättä kohti matkataan. Vaikka etukäteen oli tiedossa, että tammikuu tulee tietenkin olemaan hyvin erityinen kuukausi meidän perheelle, kaikkinainen tapahtumien täyteys yllätti kuitenkin. 

Koululaiset saivat nauttia ihanan pitkästä joululomasta, joka loppupuoleltaan tuntui jo talvilomalta. Joulutouhujen lisäksi lomaan mahtui paljon kavereiden kanssa kyläilyä puolin ja toisin, serkkujen näkemistä, mummuloissa käymistä ja kaikkea muuta mukavaa lomatouhua. 

Nelly-neitokainen täytti viisi vuotta ja sehän on aina suuri virstanpylväs. Viisivuotias on jo "tosi iso tyttö", ainakin omasta mielestään. Ja samalla saa kuitenkin olla vielä pieni ja vähän kiukutella siitä, kun kuulemma pikkuveljestä tykätään enemmän kuin hänestä. 

Nellyn synttäreiden jälkeen ajatukset alkoivat siirtyä aika totaalisesti vauvataajuudelle. Yritin pitää huushollin siinä kunnossa, että jos lähtö tulee, niin tänne ei jäisi mikään kovin hirveä kaaos. Samaan aikaan yritin painaa mieleeni ja muistoihin vatsassa tuntuvat potkut, koska tukalasta olosta huolimatta tiedän, että pinkeää pallomahaa tulee vielä monen monta kertaa ikävä. 

Ja sitten koitti se päivä pari viikkoa sitten, jolloin lääkäri ehdotti, että yritettäisiin käynnistellä pikkuinen tähän maailmaan. Koska kyseessä oli jo kolmas käynnistetty synnytys, tiesin ettei minulle vielä ensimmäisenä päivänä tapahtuisi juuri mitään. Ja niin kävikin, mutta toisena päivänä alkoikin sitten tapahtua ja vähän ennen keskiyön hetkeä syliini nostettiin ensi hetkestä lähtien niin omalta tuntuva vauva. Ja vaikka kyseessä oli meidän perheen viides vauva, ei se syntymähetken hienous ja ainutlaatuisuus kaiken kivun keskellä ollut yhtään sen vähäisempi kuin ensimmäisen lapsen syntyessä.

Loppuosa tammikuusta onkin sitten mennyt ihan totaalisesti kotiympyröissä Puron varresa uutta elämää ihmetellessä ja uuteen perhekokoon totutellessa. Ensimmäiseen kahteen viikkoon on mahtunut mutkiakin matkaan, mutta niistäkin ollaan pääsemässä selvemmille vesille. Eikä kyseessä onneksi ole mikään kuolemanvakava asia.

Eli hei hei vaan sinulle tammikuu! Annoit meille runsaalla kukkuramitalla kaikkea mahdollista. Pääkoppa vaivoin pysyy kaiken tapahtuneen perässä. Sulateltavaa riittää helmikuullekin.