Koululaisten osalta ensimmäinen kouluviikko tältä vuodelta ja kevätlukukaudelta on huomenna paketissa. Itsellenikin tämä vuoden toinen viikko tuntui jollakin tavalla ensimmäiseltä oikein kunnon arkiviikolta, sen verran paljon tuo koulu kuitenkin päiviin ja viikkoihin rytmiä ja sisältöä tuo.
Ja varsin arkistahan tässä onkin kaikki ollut. Joulukuusi riisuttiin koristeistaan ja se tuo minulle aina hetkellisesti aika surumielisen tunteen. Kuusi ehti kuitenkin koristaa olohuonetta yli kolme viikkoa ja toi sinne varsin värikästä ja valoisaa tunnelmaa. Vaikka tietynlainen selkeys onkin mukavaa, tunnelma kuusen riisujaisissa oli haikea. Vuodenvaihteen juhlakausi on lopullisesti ohitse ja nyt viimeistään on aika jatkaa matkaa uuden vuoden siivellä. Tosin aivan kokonaan juhlimista emme lopeta, sillä tammikuussa Puron varresa juhlitaan kaksia synttäreitä.
Arkiviikko toi tullessaan myös iskämiehen työreissut. Me elämme lasten kanssa täällä kotosalla ja iskämies tällä viikolla Savon ja Etelä-Pohjanmaan seutuvilla, välissä pikakeikka kotonakin. Kotikeikan aikana piti tietysti ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti ja pääsin irtautumaan illan potkukelkkalenkille tähtitaivaan alle (siitä todisteena tuo hieno, pikimusta kuva postauksen yläosassa). Pitkästä aikaa oli mielettömän hienon näköistä katsella pimeää taivasta ja tuhansia tähtiä. Kyllä kai tällaisia samanlaisia tähtiöitä oli viime talvenakin, mutta silloin olin niin hautautunut kotiin ja vauvakuplaan, ettei vain tullut lähdettyä ulos kovin myöhään.
Mutta onpas tähän viikkoon mahtunut jotain erikoistakin: meidän piano on viritetty! Jee ja juhuu! Enpäs sitä aikonutkaan kuin koko syksyn ajan. Joissakin asioissa olen toivottoman saamaton.
Nyt unten maille ja huomenna hammaslääkärin kautta kohti viikonlopun synttärijuhlien valmisteluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti