torstai 4. tammikuuta 2018

Oi täysikuu



Vuodenvaihteessa taivaalla on komeillut rakettien lisäksi täysikuu. Paksu pilvikerros on välillä sen peittänyt, mutta jokaisesta pilven rakosesta tuo yötaivaan valotuikku on koittanut kurkistella.

Täysikuu on komeaa katseltavaa. Talvella se saa hangen kimaltelemaan miljoonien timanttien lailla, kesällä se kajastaa kauniisti yöttömän yön vaatimattomassa hämärässä ja syksyllä se luo mahtavan kontrastin mustan maan kanssa. Jokainen täysikuun hetki on erilainen, koska seuraavaa saadaan odottaa kuukauden verran ja sinä aikana vuodenajat ovat edenneet aina joko seuraavaan tai ainakin tulleet vahvemmaksi sitä, mitä ne ovat.

Täysikuu on komeutensa lisäksi myös hyvin vaikutusvaltainen yötaivaan asukki. Sen lisäksi, että se tekee maisemasta aivan omanlaisensa, se vaikuttaa monen ihmisen elämään. Ainakin täällä Puron varresa asuu aikamoinen kuuhullu joukko, jonka yöllistä elämää seuraamalla voi tehdä havaintoja kuun kulloisestakin koosta. 

Täydenkuun aikaan meillä nukkuu yksi sun toinen varsin huonosti. Itse en muista ainakaan nuorempana olleeni mikään kuuhulllu. Nukuin aina hyvin. Vasta omien lasten myötä olen saanut konkreettisesti kokea mitä tarkoittaa, kun täydenkuun aikana uni ei vain kertakaikkiaan tule. Kaikki lapset eivät valvo joka kuukausi, eivät todellakaan joka yö, eivätkä yhtä aikaa, mutta aivan varmasti täydenkuun aikaan meillä joku ja nykyisin jotkut, nukkuvat huonosti. Tavallisesti rauhallisesti nukkuva lapsi heräilee, ei saa unta, nukkuu levottomasti ja välilllä valvoo ilman mitään syytä. Takavuosina iskämies torkkui olohuoneen sohvalla samalla, kun täysin hereillä oleva lapsi katsoi Puuha Peteä dvd:ltä kahden aikaan aamuyöllä ja ikkunan takana mollotti kuu-ukko lievästi vahingoniloisena. En tiedä voiko kuuhulluus tarttua, mutta nykyään heräilen itsekin, vaikka muut nukkuisivat. Uskomaton voima pienellä taivaankappaleella.

Liekö sitten vuodenvaihteella vaikutusta, mutta tämä tammikuun täysikuu on ollut tavattoman valvottava. Niin hieno kuin se on ollutkin, olen iloinen että kuu alkaa nyt pienentyä. Jospa sen myötä yöllinen liikenne kamarista toiseen alkaisi pikku hiljaa asettua.

4 kommenttia:

  1. Varmaan lastenlapset perineet kuuhulluuden mummuliinilta.Olen sen asian kanssa perin tuttu.Onneksi täysikuu ei möllötä jatkuvasti,se kävis perin rasittavaksi.Vuorovesiilmiö ,jota ei toki Suomessa esiinny,on kaiketi kuusta johtuvaa.Se jos mikä on jo suuremmanluokan juttu maailmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin taitaa olla. Kuu vaikuttaa moniin hassuihinkin asioihin. No, nyt kuu on taas pienenemässä ja yöt ovat rauhoittuneet taas kolmeksi viikoksi.

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu yksi kuuhullu. Varsinkin vähän ennen täyttä täysikuuta mua valvottaa. Sukuvika tuntuu olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama homma, pahimmat valvomiset osuvat juuri ennen täysikuuta. Tosin nyt vuodenvaihteessa tuntui, että valvominen oli tavallista pahempaa laatua ja kesti vaikka miten pitkään. Nyt toki jo rauhallista.

      Poista