Ensimmäinen kesälomaviikko

Tarkennuksena otsikkoon: koululaisten ensimmäinen kesälomaviikko on saatu menestyksekkäästi päätökseen. Jotenkin itsellänikin on kovasti lomaolo, vaikkei arki tällä viikolla ole miksikään muuttunut, ei ainakaan rauhoittunut. Mutta jo se tieto, ettei aamulla tarvitse pakolla kiskoa ketään johonkin tiettyy aikaan ylös, eikä tarvitse muistaa kenelle tulee liikuntavaatteet ja kenelle jotakin muuta mukaan, tekee elämästä aika paljon rennompaa.  Aikataulujen vähentyessä sotku kotona lisääntyy, kenkäkaaos eteisessä tuplaantuu ja ennenkaikkea ruuan menekki moninkertaistuu. Miten sitä taas talven aikana unohtikin mikä määrä syötävää uppoaa väkeen, kun kaikki ovat kotona koko ajan.

Siinä määrin touhukas on ensimmäinen lomaviikko ollut, että tuntuu kuin kesälomaa olisi kestänyt pitemmän aikaa. Siis ihan hyvässä mielessä. Ehkä näillä aikaisin tulleilla kesäsäilläkin oli oma osuutensa siihen, että kesäolo valtasi mielen jo hyvissä ajoin toukokuussa. Ja vaikka kelit ovat nyt viilenneetkin, niin kesäolo jäi siitä huolimatta.

Lomanaloitus olikin varsin vauhdikas partioleirin ansiosta, mutta sen jälkeen olemme palanneet perinteiseen kesälomamoodiin eli kotoiluun. Aamuisin minä olen edelleen sitä mieltä, että ainakaan arkisin ei nukuta liian pitkään ja tämän viikon siinä ihan hyvin onnistuimmekin. Olemme yrittäneet löytää sopusoinnun kotitöiden ja lomailun välillä. Itse ajattelen, että jotakin kotitöitä tehdään päivittäin, niin kenenkään työtaakka ei kasva silloin liian suureksi. Ja ihan hyvin on siivouksen, ruohonleikkuun, pyykinpesun ja ruuanlaiton lomassa löytynyt aikaa leikeille, peleille, kavereille ja ihan vain "olla öllöttelyynkin".

Tänään kävimme sunnuntaiajelulla merenrannassa. Paikallisen ostoskeskuksen pihalla oli metrilakukauppias, joka sai meistä innostuneet ostajat. Samalla lupasimme keskenämme,että teemme muinakin kesäsunnuntaina pieniä automatkoja, jos muuta ohjelmaa ei ole.

Ja mitenkä se kuva-arvoitus, jonka täällä julkaisin jokin aika sitten? No helppohan se oli.

Valemehiläispesiä myydään kuulemma jo ihan kaupoissakin. Tämä yksilö on kuitenkin mummun virkkaama. Luimme lehtijutun, jossa tällaisia valepesiä esiteltiin. Teho perustuu kuulemma siihen, etteivät mehiläiset tee mielellään pesää toisen pesän viereen. Kuva on otettu leikkimökin hyllyltä, mutta kattoon tuo pesä kuitenkin päätyy. Toivotaan, että tehoaa toivotulla tavalla. Leikkimökkiin emme kaipaa mitään ylimääräisiä pörisijöitä tai "monijalkaisia", kuten Nelly pienempänä kaikkia ötököitä kutsui.

Nauttikaa kesästä kaikki, kukin tyylillään ja tavallaan!