Tänään on ollut hyvin tavallinen lauantai. Niin tavallinen, että tästä päivästä ei kukaan muista mitään kuukauden päästä. Todennäköisesti jo ensi viikon lauantaina joutuisin pinnistelemään muistiani, että mitä ihmettä puuhasimme viikko sitten. Ja tästä kaikesta tavallisuudesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen tämä on ollut oikein hyvä päivä.
Aamulla on hyvä herätä, kun ulkona ei ole enää säkkipimeää. On jotenkin lohdullinen ajatus, että vaikka kello herättää ennen kuutta, ulkona on jo päivä valkenemassa hyvää vauhtia. Herään viikonloppuisin suunnilleen samaan aikaa kuin arkenakin. Aamusta päivä paras ja kun päivälle saa hyvän alun, se yleensä sujuu ihan mallikkaasti iltaan saakka.
Aamukahvia kuppi ja vielä toinenkin, blogien lukemista ja instan selaamista pitempään kuin arkena ja sitten kauppaan. Tulevan viikon ruokaostokset täyttivät tuttuun tapaan auton takakontin. Kassalla, tukkiessani taas koko liukuhihnan, mietin olisiko sittenkin parempi tehdä viikossa useammat "puoli isot" ostokset, jolloin kerralla kotiin raahattavien kassien määrä olisi vähemmän. Siihen menisi kuitenkin niin paljon aikaa, että taidan jatkaa tätä "hirmuostokset kerran viikossa"-taktiikkaa. Ja kun menee aamulla riittävän aikaisin kauppaan ei tungoskaan häiritse, puolin taikka toisin.
Kun kauppaostokset oli saatu kaappeihin, tein ison sämpylätaikinan, jonka sitten tyttöjen kanssa leivoimme sämpylöiksi. Miesväki teki pitkän päivän pihalla moottorisahan ja puiden parissa. Ja hyvin mahtui päivään vielä lasten kaverikyläilyjäkin. Nyt on aika rauhoittua iltaan: Voice of Finland telkkarista, saunaa, herkkuja ja Putouksen uuden kauden avaus.
Leppoisaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti