Viikko paketissa

Pyhä aamu, ulkona paistaa aurinko, tuulee ja pellolla on kestohanki. Tähän on tultu: pyhäaamuisin lapsista kaikki yli kymppivuotiaat nukkuvat paljon ja pitkään sillä aikaa, kun nuoremmat ehtivät leikkiä ja ulkoilla. Aurinko lämmitti mukavasti heti aamusta, mutta liukasta on pihalla edelleen. Onneksi hanki kantoi pellolla, niin pystyimme olemaan siellä. Tai ainakin se kantoi lapsia ihan täysin. Oman painoni alla upposin välillä, mikä teki kulkemisestani sen verran koomisen näköistä, että eskarilainen arveli  minun tarjoavan naapureille ilmaista hupia koko rahan edestä ("On varmaan aika noloa, kun uppoaa.").

Takana on hyvin tavallinen viikko. Viikko, jollaisia mahtuu vuoteen useita kymmeniä. Viikko, jonka kulun unohtaa hyvin helposti, kun uusi ja samanlainen viikko alkaa. Ja niinpä ajattelin kirjata ylös niitä pieniä, yksittäisiä tapahtumia viikon aikana, jotta en unohtaisi kaikkea siitä tavallisuudesta, joka meitä ympäröi.

Viikko sitten sunnuntaina lähdimme käymään kahden vanhimman lapsen kanssa lähimäessä. Esikoinen vuokrasi kaverinsa kanssa laudat ja harjoittelivat sitä lajia yrityksen ja monen pyllähdyksen kautta. Minä laskin kahdella suksella vanhimman tyttären kanssa. Mittari näytti lämpöasteita, mutta hyvin pystyimme laskettelemaan. Väkeä ei ollut liikaa mäessä, joten saimme sopivasti harjoittelurauhaa ilman suurta tungosta.

Maanantaina iskämies lähti aamuyöllä työreissulle ja me muut pyöräytimme aamulla arkiviikon käyntiin. Illalla oli joka maanantaiseen tapaan vuorossa lauluporukkamme treenit. Harjoittelun alla on pari kappaletta, joiden sovituksista tykkään paljon, mutta samalla ne haastavat itseni omien taitojeni kanssa ylärajoille. Tuntui kivalta, kun homma rupesi sujumaan ja välillä kuulosti jo ihan siltä, että muutama kohta meni oikein:D

Tiistaina taas oli partion vuoro (meillä nämä viikot alkavat aina varsin vauhdikkaasti) illalla. Tällä kertaa kokoonnuimme isompien partiolaisten kanssa meillä ja teimme karjalanpiirakoita. Mahtavasti yhteen toimivan porukan kanssa oli kiva puuhata ja piirakoista tuli hyviä. Illasta jäi hyvä ja virkistynyt mieli. Iskämieskin kotiutui ennen puolta yötä.

Keskiviikkona työpäivän jälkeen oli kotityöilta: yleistä järjestelyä ja pyykinpesua riittää aina. Lapsilla oli kavereita kylässä.

Torstaina meidän keskimmäinen täytti 10-vuotta. Ajatukset olivat monesti päivän aikana kymmenen vuoden takaisessa päivässä. Iskämies oli reissussa, mutta tuli illaksi kotiin, niin ehdimme vähän herkutella perheen kesken ja juhlia synttärisankaria.

Perjantaina olo oli aika väsynyt, mutta jatkoimme edellisenä päivänä aloitettua viikkosiivousta porukalla. Kauppareissu tuli tehtyä ja vanhin tytär kävi ratsastamassa. Leivoin ja valmistelin viikonlopun synttärijuhlia. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Illalla, kun pikku-ukko oli jo mennyt nukkumaan, hän heräsi ja oksensi. Lakanat vaihtoon ja uusi lasti. Taas uudet lakanat ja niin edelleen.... Olemme olleet koko talven varsin terveenä, joten sikäli ei ole oikeutta marista, mutta ei se kiva tilanne ollut kertoa synttärisankarille, että viikonlopun juhlista ei tulisikaan mitään. Mutta vaihtoehtojakaan ei ollut.

Lauantai meni jännittäessä kuinka moni oksentaa. Onneksi ei kukaan ja pikku-ukkokin vaikutti olevan aivan entisensä. Mieltä lämmitti katsoa, miten sisarukset yrittivät piristää synttärisankaria ja keksiä kaikenlaista kivaa tekemistä peruuntuneiden juhlien tilalle.

Että sellainen viikko. Tänään päällimmäisenä ajatuksena toive, ettei kukaan oksentaisi. Toistaiseksi näyttää hyvältä. 

Mukavaa ja aurinkoista pyhää kaikille!

p.s. Jostakin syystä en pysty lisäämään kuvia ollenkaan tähän postaukseen. Tällä kertaa mennään siis näin, pelkän tekstin kanssa.