Vuosi

On kulunut vuosi ja vähän päälle siitä, kun aloitin työt kodin ulkopuolella. Tässä ajassa uudenlainen arki on luonnollisesti löytänyt omat uomansa, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella muistiin joitakin niistä asioista, jotka ovat työn myötä eri tavalla kuin ennen.

Ryppyiset lakanat
Ennen silitin aina kaikki lakanat pesun jälkeen. Nykyään silitän ne, jos ehdin tehdä sen heti sen jälkeen, kun otan lakanat kuivumasta. En jemmaa niitä mihinkään odottamaan, vaan taittelen ne suoraan kaappiin, jos en ehdi silittää. Silittämisen sijaan saarnaan perheelle, että lakanat pitää kuivumaan laittaessa suoristaa mahdollisimman hyvin.

Oma aika
Työmatkaan minulla kuluu päivässä yhteensä reilusta tunnista puoleentoista tuntiin. Tämän ajan, jonka vietä autossa, voin periaatteessa käyttää miten haluan. Olenkin kuunnellut radiota oikein olan takaa, iltapäivisin voin soittaa jollekin tai sitten vain olen hiljaa omien ajatusteni kanssa. Iltapäivällä kotiin ajaessa on hyvä siirtyä työmoodista kotimoodiin, sillä kotiarki on edessä samantien, kun oven avaan. Nautin suuresti näistä rauhallisista ajomatkoista.

Etukäteen tehdyt ruuat
Tulen kotiin siten, että kaikilla on kova nälkä. Mikäli haluaa elää vaarallisesti ja saada kaikki pahalle tuulelle, niin tässä vaiheessa kannattaa jättää edellisenä päivänä ruoka tekemättä. Yleensä vältän tätä niin pitkään kuin voin ja siksi meillä syödään iltapäivisin lähes poikkeuksetta edellisenä päivänä tehtyä ruokaa. Välillä soitan matkalta kotiin ja pyydän lapsia laittamaan perunat kiehumaan tms., mutta kaikkein parhaiten alkavat ne illat, jolloin ruoka on lämmittämistä vaille valmiina jääkaapissa. Viikonloppuisin yritän paikkailla ja teen ruokaa, joka syödään samantien. 

Pyykkivuoret
Pyykkihuolto on suosikkikotityöni. Totuus on kuitenkin se, että illan aikana ei ehdi rajattomasti pestä pyykkiä ja välillä on iltoja, jolloin pyykkikonetta ei ehdi laittaa pyörimään ollenkaan. Arvelen, että pyykkikasat paljastavat ulkopuoliselle parhaiten, että meillä ei ole päivisin ketään kotona. Viikonloppuisin yritän tätä sumaa selvittää urakalla, mutta viikon aikana pestävää tuppaa kertymään.

Huono omatunto
Niin, ei siitä pääse mihinkään, että jonkin asteinen huono omatunto seuraa minua koko ajan. Huono omatunto lähinnä siitä, etten ole enää lasten arjessa niin paljon läsnä ja mukana kuin ennen. En ehdi tekemään heidän kanssaan asioita niin paljon kuin haluaisin, en ehdi pitää yhteyttä ystäviini niin usein kuin haluaisin (automatkoista huolimatta), en ehdi käydä omien vanhempieni luona niin usein kuin haluaisin ja moni, moni muu asia. Tiedän, että näin on monen muunkin työssäkäyvän kohdalla, mutta ei se mukavalta tunnu.

Omatoimisuus
On ehkä vähän puolueellista sanoa, mutta sanon kuitenkin, että tällä hetkellä meidän lapset (koululaiset varsinkin) ovat hyvinkin omatoimista porukkaa. Uuden arjen myötä heidän on ollut pakkokin ottaa entistä enemmän vastuuta omasta koulunkäynnistään ja muista menoistaan. Ja ilokseni olemme huomanneet, että tämä vastuunotto on onnistunut. Toki on aamuja, jolloin luistimet ovat jääneet kotiin, mutta vastaavasti sitten on niitä päiviä, jolloin luistimet ovat lähteneet kouluun mukaan, vaikkei kukaan niistä ole missään vaiheessa muistuttanut. Yläkoululainenkin on ehtinyt aamulinjuriin lähes joka aamu. Ja mikä parasta, tulen lähes joka päivä kotiin, jonka keittiö on siivottu!

Palkka
Olisi tekopyhää väittää, etten olisi iloinen kuukausipalkasta. Tietysti olen:D