Koronapäiväkirja torstaina 26.3.2020 "Soutamista ja huopaamista - päättämättömän PeePeen pähkäilyjä"

Viikko etenee. Ajatukset vaihtelevat "tänään on jo torstai"-ajatusten ja "tänään on vasta torstai"-ajatusten välillä. Osallistuin töissä ensimmäiseen etäkokoukseen, joka sujui aivan hyvin. Muutenkin omassa etätyössä alkaa löytyä tietyt rutiinit, joiden olen huomannut auttavan työn sujuvassa tekemisessä. Kyllä tämä tästä.

Vaikka torstaipäivä sujuikin päällisinpuolin entiseen malliin, päänsisällä ajatukset myllersivät edestakaisin. Ajatukset pyörivät sen ympärillä, mitä teemme lasten sosiaaliselle elämälle. Olen tätä asiaa pohtinut niin paljon, etten oikeastaan jaksaisi sitä enää yhtään ajatella, mutta en voi olla ajattelemattakaan. Linjasimme tiukan linjan, että nyt ei nähdä kavereita. Lapset tyytyivät siihen, mutta, mutta, mutta, mutta.... Ulkona paistaa aurinko, tiet ovat sulia pyöräilyyn ja lenkkeilyyn ja pihalla on kiva olla.  Ison perheen etu on, että kotoa löytyy seuraa, mutta tokihan ne omien sisarusten naamat rupeavat jossakin vaiheessa kyllästyttämään. 

Asumme alueella, jossa ei (vielä) ole koronaa. Tämä tilanne voi toki muuttua vaikka juuri tällä hetkelllä ja ihan varmasti se tuleekin muuttumaan. Tämän hetkisen tiedon mukaan virus tarttuu huonommin ulkoilmassa verrattuna ahtaisiin sisätiloihin. Entä jos lapset voisivat käydä pyöräilemässä kaverin kanssa? Jos yksi kaveri kerrallaan voisi tulla meille pihalle leikkimään. Jos autotallin isot ovet avattaisiin, mopoja voisi rassata käytännössä ulkoilmassa. Tällaisia asioita mietin, pohdin ja pähkäilen. Tämä kaikki luonnollisesti koskisi vain ehdottoman terveitä kavereita. Ja tietenkin sen pitäisi olla ok myös kavereiden kotiväelle. Olisiko se kuitenkaan niin paha juttu?

Kuulostan varmasti erittäin päättämättömältä ihmiseltä ja sitä olenkin, ainakin tämän asian suhteen. Soudan ja huopaan, koska en tiedä. Jos voisin olla varma, että tämä kaikki päättyy pääsiäisen jälkeen, olisi helppoa tehdä päätös täydellisestä eristäytymisestä kaikelta. Mutta pahasti näyttää siltä, että tämä ei lopu pääsiäiseen. On ajateltava pitemmälle. On ajateltava kokonaisuuksia. Eikä keneltäkään voi kysyä, koska ei ole ketään, joka voisi vastata tyyliin: "Muistatko, silloin kymmenen vuotta sitten oli vastaava tilanne ja silloinhan hyväksi havaittu toimintamalli oli se, että...." En siis tiedä. 

Voi sanokaa joku, että siellä ruutujen takana on muitakin epätietoisia. Että en ole ainut, joka muuttaa mieltään useammin kuin sukkiaan.

Koronapäiväkirja keskiviikkona 25.3.2020 "Kevät tulee koronasta huolimatta"

Aamulla kello soi normaalisti. Aivan mahtavaa, kun enää herätessä ei ole säkkipimeää vaan ainoastaan hämärää. Olen moneen kertaa miettinyt, kuinka kamalaa tämä kaikki olisi, jos korona olisi iskenyt Suomeen marraskuussa. Pimeää, räntäsadetta ja kylmää. Nyt on niin paljon helpompaa ja ennen kaikkea mukavampaa olla ulkona vielä iltaisinkin.

Täälllä kotona päivä jatkui jo jonkinlaisia totuttuja raameja noudattaen. Lapset saivat etätehtävät ja ryhtyivät niitä tekemään. Yläkoululaisella oli tänään liikuntaa useampi tunti, joten hän olikin ison osan koulupäivästään ulkona. Näin sivusta seuranneena täytyy jakaa kiitosta liikunnanopettajille (ja toki kaikille muillekin opettajille), jotka keksivät erilaisia tapoja toteuttaa liikuntatunteja etänä. Tänään ohjemassa oli mm. kävely- tai pyörälenkki, joka piti suunnitella niin, että kääntyy koko ajan vain oikealle tai vain vasemmalle.

Omassa työssä uutena asiana tuli kokousyhteyksien testaaminen, jotta huominen työyhteisön henkilökunnan kokous menisi sujuvasti. Kaikki nämä etäkokous- yms. mahdollisuudet ovat minulle aivan outoja asioita. Vaikka ne tähän asti olenkin osannut hoitaa, niin se vie minulta ennen kaikkea henkistä energiaa, kun hermoilen ja jännitän näitä asioita.

Kevät kuitenkin tulee ja etenee koronasta huolimatta. Töiden jälkeen alkuillasta ulkoilimme pitkän pätkän pikkumiehen kanssa. Luonto omalla pihalla on tällä hetkellä ankean ruskea. Mitään uuta vihreää ei ole vielä näkyvissä. Puiden ja pensaiden silmut tuntuvat pullistelevan kuin lähtökuopissaan. Aivan kohta, ei vielä, mutta kohta on se aika, kun joka paikka puskee vihreän eri sävyjä.

Illalla pääsin itsekseni lenkille. Sekin oli mukavaa. Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään: kylän pinnassa oleva leikkipuisto oli täynnä lapsia. Myöhemmin illalla hallitus antoi uusia tiukennuksia kansalaisille. Uudenmaan rajat sulkeutuvat ja pääministeri muistutti taas miten tärkeää on, että kaikki pysyisivät kotona. On ymmärrettävää, että iltaisin on kiva nähdä kavereita, mutta silti toivoisin, ettei seuraavalla lenkkireissulla tarvitsisi nähdä samanlaista laumaa puistossa. Ainakin sellaiset syyt kuin "lapsilla on tylsää", "lapsille tulee paha mieli", "millä minä ne kotona pidän", ovat aivan vääriä syitä päästää jälkikasvu kylille. Ja samassa veneessä olen itsekin eli en ole asettamassa itseäni minkään neuvojan asemaan. Mutta haastaisin niin itseni kuin muutkin miettimään asiaa.

Koronapäiväkirja tiistaina 24.3.2020 "Etätöiden ihanuutta"

Tiistaina ne sitten alkoivat: etätyöt. Virittelin koneen, kirjat ja kansiot olohuoneen pöydälle ja päätin tehdä parhaani. En ole millään tavalla omalla maaperälläni silloin, kun joudun tekemisiin koneiden kanssa. Kyllä minä kirjoitan, mutta jos pitää hallita erilaisia ohjelmia, selaimia ja alustoja, liikun kovasti heikoilla hangilla. Onneksi työkaverit auttavat ja sekin on omalta osaltaan helpottanut, että kaikki olemme sillä tavalla samassa veneessä, ettei tässä etähommassa kukaan kovin pro ole heti ensimmäisenä päivänä.

Ja jos rehellisesti sanon, niin aikamoista hässäkkää se ensimmäinen etäpäivä olikin. Keskittyminen olisi pitänyt saada suunnata omiin töihin täysin, mutta eihän siitä mitään tullut, koska koko muu elämä pyöri siinä ympärillä. Lapset olivat ilahduttavan innoissaan siitä, että äiti oli päivän kotona ja siitäkin seurasi oma pöhinänsä. Nuorimmaisen hoitamisesta vastasi päivällä käytännössä Pipsa Possu. Eläköön telkkarin tallenteet! Ehkä tämän poikkeusajan ajaksi kannattaa unohtaa kaikki ylevät periaatteet ruutuajasta ja sen sellaisesta ihan  kokonaan. 

Hallitus valmistelee uusia tiukennuksia nykyisiin rajoituksiin. Tätä taustaa vasten mekin tiukensimme rajoituksia kotona. Olen kamppaillut sen asian kanssa, että meillä on käynyt kavereita pihalla, mutta onko se oikein. Koko ajan tulee vain vahvemmin sellainen tunne, että kaikkien pitäisi nyt entistä tarkemmin noudattaa suosituksia ja siksi mekin päätimme, että nyt loppuvat kaverikyläilyt myös pihalla. Eihän se mukavaa ole, mutta nyt vain tuntuu, ettei oikein muutakaan voi. Ainoastaan uusia suosituksia ja määräyksiä noudattamalla tämä pandemia voidaan pysäyttää. Onneksi on toimiva netti, puhelimet, somemaailma ja kaikki muu. Paras esimerkki tästä oli eilen, kun yksi tytöistä huikkasi ulko-ovelta menevänsä ulos kaverinsa kanssa. Puhelin oli kädessä ja kaveri oli puhelimen toisessa päässä. Kumpikin kiikkui omalla pihallaan:)

On ihan selvää, että jossakin vaiheessa hajoaa pää. Tai ainakin melkein. Mutta niin pitkään kuin jaksamme, me jatkamme nyt tällä valitulla tiellä.

Koronapäiväkirja su-ma 22-23.3.2020 "Unessa ja valveilla"

Sunnuntain vastaisena yönä  näin koronaunia. En muista niistä oikeastaan mitään muuta kuin aiheen ja sen, että ne olivat jotenki ahdistavia. Painajaisia ne eivät olleet, mutta aamulla herätessäni oma fiilis oli jollakin tapaa alavireinen ja kurkkua kuristi. Ja ei se mikään ihme ole, että korona tulee jo uniinkin, sen verran paljon siitä joka puolella puhutaan. Kun aivot käyvät ylikierroksilla päivällä, on niiden yön aikana saatava asiat järjestykseen vaikka sitten levottomilla unilla.

Sunnuntai meni kotona ulkoillessa ja ollessa, niin kuin sunnuntait usein menevät. Meidän eilinen synttärisankari sai iloisen yllätyksen ystävältään. Olimme ulkona, kun ystävän perheen auto kaarsi pihaan ja hän toi meidän neitille synttärilahjan. Siitä riitti hyvää mieltä koko päiväksi. Lopuksi tytöt toivottivat normaalien "heippa"-huutojen lisäksi toisilleen: "Pysy terveenä!". Ihania tyttösiä molemmat:)

Koska isäkämies tarvitsi tulevaa etätyöviikkoa silmälläpitäen työpaikaltaan tavaraa, päätimme tehdä pienen ajelun ja hakea tavarat sunnuntainta, jolloin talo oli epäilemättä tyhjä. Työpaikalla haisi kuin uimahallissa, joten ei tarvinnut epäillä, etteikö siivousta olisi tehostettu, niin kuin ovella olleessa ilmoituksessa luvattiin. Uskoisin, että tämän koronapandemian jälkeen mm. siivoojien työtä arvostetaan aikaisempaa enemmän. 

Ja sunnuntain jälkeen koitti uusi viikko ja maanantai. Lähdin töihin siivoamaan. Koska oppilaiden etämateriaalit saatiin edelllisellä viikolla kasaan, oli aika tehdä sellaisia hommia, joihin ei tahdo normaalina päivänä olla aikaa ja siivoaminen on yksi niistä. Nyt ovat laatikot ja kaapit siisteinä ja turhat roippeet roskissa. Mukavampi palata töihin sitten aikanaan. Päivän päätteeksi kokosin auton takapenkille aikamoisen läjän kansioita ja kirjoja. Huomenna on minunkin aika aloittaa etätyöt. 

Koronapäiväkirja lauantaina 21.3.2020 "Pitämättä jääneet synttärit ja pohdintaa kavereiden tapaamisesta"

Lauantai oli kylmä, mutta mahtavan aurinkoinen päivä. Viikolla omat ulkoilut jäivät aivan minimiin paria iltaista, pimeällä tehtyä kävelylenkkiä lukuunottamatta. Nyt oli aika tankata aurinkoenergiaa koko viikon edestä ja siksipä olimmekin ulkona useaan otteeseen päivän aikana.

Lauantaina oli myös keskimmäisen lapsemme syntymäpäivä. Meidän perheen taiteilija, temppuilija ja luovien ratkaisujen keksijä täytti 11 vuotta. Yhteisestä päätöksestä synttäreiden juhlinta isommalla porukalla siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Illalla juhlimme oman perheen kesken päivänsankarin toiveherkuilla: makaronisalaatilla, sipseillä ja karkeilla.

Siirtyneet synttärit saivat minut pohtimaan enemmänkin kavereiden tapaamista. Tämä ensimmäinen viikko on mennyt niin koulun kuin vapaa-ajankin suhteen jonkinlaisessa uutuudenviehätyksessä, eikä meillä ainakaan ole vielä pahemmin kuulunut "ei ole mitään tekemistä"- tai "mulla on tylsää"-nurinoita. Poikkeustilaa on kuitenkin jäljellä vielä kolme viikkoa ja taitaa olla niin, että senkään jälkeen ei ole itsestään selvää, että kaikki muuttuisi heti ennalleen. Itse arvelen, että voi hyvinkin olla mahdollista, että poikkeusolot jatkuvat vielä pääsiäisen jälkeenkin.

On siis enemmän kuin odotettavaa, että jossakin vaiheessa seinät kaatuvat totaalisesti päälle. Mikä olisi viisautta? Onko parasta olla ehdoton? Ei mitään ylimääräisiä liikkumisia mihinkään, ei kavereita, ei mitään. Vai pitäisikö ottaa rahtusen lievempi kanta? Valveutuneet vanhemmat ovat varmasti miettineet näihin kysymyksiin jo vastauksen, mutta meillä eri käytännöt hakevat edelleen muotoaan. 

Kun koulut sulkivat ovensa, oli helppo tehdä päivänsankarin kanssa päätös, että kaverisynttärit pidetään sitten, kun koulujen ovet avataan uudelleen. Päivänsankari ymmärsi tämän hyvin, eikä asiasta tarvinnut vääntää sen kummemmin. Samaan syssyyn päätimme, että sukulaiset kutsutaan synttäreille myös myöhemin. Lähipiirissä on useampia riskiryhmään kuuluvia ja osa työskentelee alueilla, joissa koronatartuntoja on todettu meidän aluetta enemmän, joten sekin päätös oli helppo tehdä. 

Mutta entä sitten ne arkielämän pienemmät sosiaaliset tilanteet? Koulun liikuntatunnit suoritetaan tällä hetkellä hyvin pitkälle kävelylenkkien muodossa, ainakin yläkoulussa ja alakoulun ylemmillä luokilla. Saako koululainen käydä lenkillä tai pyöräilemässä kaverin kanssa? Perjantaina tehtävänä oli ollut jonkun pallopelin pelaaminen ja sen videoiminen. Pallopelejä on hyvin hankala pelata yksin, joten siihen tehtävään oli melkeinpä pakko saada joku kaveriksi. Tietysti kuka tahansa perheenjäsenkin kelpasi. Entäpä sitten kauppareissut? Voinko ottaa sinne lapsen mukaan, jos menemme kohtuullisen rauhalliseen aikaan kauppaan? Entä jos esikoinen on autotallissa moponsa kimpussa ja pihaan päräyttää kaveri? Pyydänkö lähtemään? Jos käymme riskiryhmään kuuluvan mummum puolesta kaupassa, jätämmekö ostokset oven taakse vai viemmekö ne sisälle?

Näihin kysymyksiin on minusta tosi hankala vastata. Me emme ole olleet ihan täydellisen ehdottomia. Meillä lapset ovat suorittaneet liikuntatunteja ja käyneet muutenkin lenkillä kaverin kanssa. Otin eilen lapsen mukaan kauppareissulle. Veimme ostokset mummulle sisälle asti ja juttelimme siellä hetken aikaa. Eikä mopolla pihaan kurvaavaa kaveria ole käännytetty pois. Käsiä pesemme ahkerasti.

Tiukemmalla linjalla olemme vetäneet tosiaan ne synttärijuhlat, jotka jäivät pitämättä. Meille ei myöskään oteta yövieraita, emmekä itse suunnittele yön yli kestäviä reissuja. Ylipäätään emme tällä hetkellä suunnittele minkäänlaisia reissuja. Olemme mahdollisimman paljon kotona, emmekä lähde huvikseen kiertelemään kauppoja.  Meillä ei ole ollut kavereita sisällä kylässä.

Olisi mukava kuulla muiden perheiden ajatuksia ja käytäntöjä. Siis kuulla sillä tavalla rakentavassa mielessä, mitä olette pohtineet ja kuinka käytännön tasolla toteutatte vallitsevaa poikkeustilaa. Jos nyt ylipäätään kukaan jaksoi lukea tämän maratonkirjoituksen loppuun asti. Ehkä tämä oli enemmän itselleni tarpeellista pohdintaa kaiken uuden edessä.

Koronapäiväkirja 19.-20.3.2020 (to-pe) "Hakemista ja tekemistä"

Aivot käyvät ylikierroksilla. Töissä on niin paljon muistettavaa, että lukuisista muistilapuista huolimatta tuntuu, että koko ajan on unohtanut jotakin. Ulkona paistaa aurinko, mutta siitä ei ole nyt aikaa nauttia. Sormet hakkaavat näppäimistöä, jotta valmista tulisi mahdollisimman nopeasti. Koululaisten etäopiskelu tarkoittaa, että heille on oltava sähköisessä muodossa niin materiaalia kuin ohjeitakin koulupäivien kulkuun ja tässä kohtaa olen omassa työssäni avuksi. Torstaina iltapäivälllä kotiin lähtiessä olin varma, ettemme millään saa urakkaa valmiiksi tällä viikolla, mutta onneksi olin väärässä. Perjantai-iltapäivällä saatoime huokaista tyytyväisinä, että kaikki tarpeellinen oli nyt sähköisessä muodossa ja jatkossa etätehtäviä voi tarkistaa, valvoa ja kommentoida tarvittaessa vaikka kotoa käsin.

Kotonakin ensimmäinen etäopiskeluviikko on saatu kunnialla päätökseen, vaikka jonkinlaista hakemista tämä uudenlainen arki vielä on. Nostan hattua iskämiehelle, joka on hoitanut tällä viikolla omat työnsä etänä ja samalla ohjeistanut neljää koululaista ja hoitanut yhden kolmivuotiaan. Koululaiset ovat hoitaneet omat hommansa hyvin, mutta ainahan sitä tekniikan kanssa tulee välillä ongelmaa ja varsinkin ekaluokkalainen tarvitsee vielä tukea uudenlaisten opetusmenetelmien kanssa. 

Omat tarpeensa on myös kolmevuotiaalla, joka on jäänyt kotihoitoon tämän poikkeustilan ajaksi. Kävimme läpi kalentereita ja tulimme siihen tulokseen, että meillä on mahdollisuus maksimoida hässäkkä ja mennä suositusten mukaan ottamalla nuorimmainen kotihoitoon. Ajattelemme niin, että poikkeuslakeja ei oteta käyttöön ilman erittäin painavaa syytä ja nyt jos koskaan olisi tärkeää kaikkien noudattaa määräyksiä ja suosituksia. En halua, että meillä kukaan sairastuu, enkä myöskään halua, että kukaan saa tartuntaa meidän takiamme. Jätetään hoito- ja koulupaikat heille, jotka niitä todella tarvitsevat. Tästä samaisesta syystä myös ekaluokkalainen jatkaa kotikoulussa vaikka hänellä olisi ensi maanantaista lähtien oikeus mennä kouluun.

Perjantaiaamuna töihin ajellessa radiossa kerrottiin, että on kevätpäiväntasaus. Valo voittaa ihan konkreettisestikin. Seuraavat puoli vuotta vuorokaudessa on valoisaa aikaa enemmän mitä pimeää. Ihan mahtavaa! Ja valoa viikonloppuun toi tieto siitä, ettei lomautusuhka toteudu omalla kohdallani, vaan työt jatkuvat entiseen malliin. Jee!

Koronapäiväkirja keskiviikkona 18.3.2020 "Kotikoulu alkoi"

Tänään se sitten virallisesti alkoi: ainakin kuukauden kestävä lasten kotikoulu. Aamulla tunnelmat olivat aika odottavat, sillä edessä oli jotakin sellaista, mitä kukaan ei ollut aikaisemmin kokenut. Itse lähdin töihin auttamaan opettajia etäopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Päivä oli siinä määrin kiireinen, että iltapäivällä kotiin tullessa kyllä tiesi tasan tarkkaan töitä tehneensä. Silmät sirrillään kaikesta tietokoneruudun tuijottamisesta.

Kotona ensimmäinen koulupäivä oli sujunut hyvin. Ekaluokkalainen oli käynyt koulua whatsappin kautta. Luin opettajan lähettämiä viestejä ja niistä tuli hyvä mieli. Päivä oli mielestäni hyvin rakennettu ja siihen oli liitetty sopivasti taukoja ja tarkat tiedot siitä, milloin opiskelua tauon jälkeen jatkettiin. Isommille lapsille kilahtivat päivän tehtävät wilma-viesteillä aamulla klo 9. 

Yläkoululainen hoitaa koulutehtävänsä siinä mielessä itsenäisesti, että vanhempien wilmaan ei tule tietoa tehtävistä. Aloitus olisi ehkä voinut olla vahvempikin. Kuulin illalla, että englannin tunti oli kyllä oltu paikalla videoyhteyksien äärellä, mutta kone oli viety autotalliin ja samalla oli hiottu mopon katteita, kun opettaja oli puhunut.

Omaan päivääni mahtui odotettu, mutta ei kuitenkaan mikään mukava ilmoitus. Koulujen siirtyminen etäopetukseen vaikuttaa vääjäämättä myös omaan työhöni ja varmuudella töitä on jäljellä tämän viikon loppuun saakka. Lomautusvaroitus mielessä töitä tehdään niin pitkään kuin niitä riittää. Varasuunnitelmiakin jo on, joten en osaa olla huolestunut.

Kun ajelin töistä kotiin, kiinnitin huomiota kylänraitilla kävelevään nuorisoon. Tuttuja poikia ja tyttöjä näytti olevan lenkillä vähän siellä sun täällä. Äkiliseen ulkoiluintoon löytyi onneksi luonnollinen selitys: liikuntatunnit. Puhelimesta sporttracker päälle ja lenkille. Lenkin lopuksi kuva opettajalle kuljetusta matkasta, vauhdista yms. Kätevää.