Toukokuun päätös

Toukokuun viimeinen päivä. 

Vaikken ole töissä koulussa eikä minulla ala kesäloma, 

niin siitä huolimatta toukokuun viimeiseen päivään 

liittyy jotenkin erilainen tunnelma 

kuin muiden kuukausien viimeiseen päivään. 

Ehkä joulukuun viimeisessä päivässä on jotakin samaa, 

koska siihenkin liittyy yhden aikakauden (vuoden) 

loppumista ja uuden alkamista. 

Tämä tunne juontaa juurensa varmaankin omilta kouluajoilta 

ja nousee pintaan joka vuosi. 

Tunne on samalla kertaa iloisen odottava ja samalla haikea. 

Edessä on kesä kaikkine juttuineen 

ja samalla on jätettävä taakse mennyt alkuvuosi, 

mitä se sitten ikinä on pitänyt sisällään.

Tämän vuoden toukokuu loppuu sateeseen. 

Mutta vesihän on elämän merkki ja edellytys, 

joten ei huono loppu ollenkaan. 

Eskarilaisen kesäloma alkoi jo helatorstaina, 

mutta todellisen huipennuksen se taisi saada eilen, 

kun kauan heilunut ja hermoja raastanut etuhammas viimeinkin irtosi. 

Kasper sai todistuksensa tänään 

ja pakko sen verran kehaista, että se oli hyvä todistus...:) 

Syksyllä onkin onkin sitten edessä monia uusia asoita, 

kun alkaa kolmas luokka. 

Ja mikä olisikaan parempi tapa päättää toukokuu 

kuin juhlia opintonsa päättänyttä. 

Tällä kertaa juhlinnan kohteena oli ylioppilaaksi kirjoittanut

 ensimmäinen kummilapseni, komea ja fiksu nuorimies.

Sateen ropistessa ikkunaan, 

toivon kaikille koulunsa päättäneille 

ja meille muillekin hyvää kesää!

Tuokoon

Onnellisuutta

Uusi

Kesä.

Olkoon

Kulkusi

Uteliaan

Urheaa!

p.s. Vielä lisäys.
Minusta on aina mukavaa, kun yllättäin, odottamatta,
kohtaan ihmisen, joka kertoo lukevansa blogiani.
Tänään kohtasin.
Kiva, kun "ilmiannoit" itsesi:)

Kesä edessä, eskari takana

nimittäin meidän Emmyllä,

joka aloitti tänään elämänsä ensimmäisen kesäloman.

Aamulla kouluun lähti aika haikealla mielellä oleva neitokainen,

joka on tykännyt eskarivuodestaan mahdottoman paljon.

Eskari saisi kuulemma jatkua vielä vaikka toisenkin vuoden,

niin kivaa sielä on ollut.

Vuoden aikana pienestä ja arasta tytöstä 

on kasvanut reipas ja tunnollinen koululainen 

(ei kai se ole omakehua, jos toistaa opettajan sanoja?).

Kasvua on tapahtunut niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Äidin mieli on kiitollinen kuluneesta vuodesta.

Kaikki meni hyvin ja nyt edessä on ansaittu kesäloma.

Puron varresa kesät ovat yleensä menneet hyvin tavallisissa puuhissa.

Nytkään meillä ei ole kalenterissa mitään maata mullistavia 

suunnitelmia tai pitkiä lomareissuja. 

Tehdään arkisia juttuja ja ollaan paljon ulkona.

Se tuntuu hyvältä, 

ettei iltaisin tarvitse niuhottaa nukkumaamenoajoista 

ihan niin paljoa kuin kouluaikaan. 

Silloin meillä on käytännön pakosta 

aika tiukatkin takarajat nukkumaan menemiselle. 

Ne rajat on ollut pakko asettaa, 

koska muussa tapauksessa vastassa on aamu, 

jolloin kaikki kiukuttelevat, vetelehtivät 

ja melkein myöhästelevät.

Pahin mahdollinen aloitus päivälle.

Ja tuskin meillä "nutturan höllentämisestä" 

huolimatta valvotaan kovinkaan myöhään.

 Kun päivällä on touhu ja tohina päällä,

uni tulee illalla luonnostaan.

Huomenna vietetään helatorstaita.

Luvassa ammattiin valmistuvan juhlintaa.

Kasperilla edessä vielä kaksi kouluaamua 

ja tokaluokka on sitten käytynä:)

Autotallissa ulvoo teollisuusimuri.

Se tarkoittaa, 

että lattian hajotus on tehty ja edessä on jotakin muuta...

Pum, kah, pu-pum-pum, kah...

Tasainen naktus, jyskytys, nuijiminen, poraaminen ja muut vastaavat äänet ovat täyttäneet puron varren tienoon viime päivien aikana.

Ei ole aivan äänetöntä puuhaa hajottaa betonista valettu lattia palasiksi.

 

Tämän kesän yksi tavoite on saada talon yhteyteen rakennettu autotalli asumiskäyttöön.

Autoa emme ole koskaan edes yrittäneet saada talliin tungettua,

mutta varastona ja pienenä värkkäilytilana se on ollut mainio.

Lisätila ei kuitenkaan ole pahitteeksi, 

joten useamman vuoden aikomisen jälkeen 

on tullut aika laittaa suunnitelmat toteutukseen.

 

Meillä ei ole mitään virallaista aikataulua remontille.

Tehdään se, mitä hyvällään ehditään ja mihin rahat riittävät.

Jouluvalot olen jo suunnitellut tulevaan ikkunaan,

joten olisikos siinä vähän aikataulua remontille...?

Kyllähän ne asiat pitää tärkeysjärjestyksessä olla;)

 En ole mikään suuri sisustaja, 

joten en myöskään ole erityisen innostunut tulevista sisustuspäätöksistä, 

joita pitää tehdä.

Jos budjetti olisi suuri, voisivat mietteetkin olla toisenlaisia.

Tavoitteena kuitenkin löytää toimiva tilaratkaisu 

ja perussiistit pinnat kohtuullisella hinnalla. 

Luvassa luultavasti jotakin aika neutraalia ja aikaa kestävää.

Ja ehkä se innostuskin tästä vielä syttyy, 

kun saadaan uusi lattia ja muutenkin hommaa vähän enemmän alulle.

Hyvää uutta viikkoa!

Voitte varmaan arvata, että koululaiset laskevat aamuja.

Emmy-eskarilaisella niitä on enää kaksi,

Kasperin pitä jaksaa lauantaihin saakka.

Sunnuntai

Todella persoonallinen otsikko.

Oikein itseäkin hämmästyttää tämä mielikuvituksen lento.

Tähän sunnuntaihin on mahtunut monenmoista pientä tapahtumaa.

Rauhallisen aamun jälkeen suuntasimme kirkkoon koko perheen voimin.

Tänään siunattiin tulevan syksyn ekaluokkalaiset koulutielle

ja meidänkin Emmy oli joukossa mukana.

Jumalanpalveluksen jälkeen kävimme äänestämässä 

ja sitten olikin aika lähteä lippukunnan toimintavuoden päättävälle retkelle.

Ulkoilukeli ei ollut paras mahdollinen,

mutta päätimme lähteä kuitenkin.

Meren rannassa puhalsi arvattavasti kylmä tuuli.

Muutenkin kaikki näytti vielä ranta-alueella "nukkuvan".

Varsinainen kesäsesonkin alkaa koulujen kesäloman myötä,

joten saimme olla varsin rauhassa.

Avoinna oleva jäätelökioski löytyi kuitenkin

ja kylmästä ilmasta huolimatta nautimme jäätelöt ja suuntasimme kotiin.

Kotimatkalla katselimme kesään avautuvaa maisemaa

ja ihmettelimme vihreän kymmeniä eri sävyjä.

Metsä, jossa on eri puulajeja, 

hehkuu tähän aikaan vuodesta lähes äärettömän monissa vihreän sävyissä: 

uusien lehtien hennon vaaleanvihreästä sävystä

 havupuiden syvään, tummaan vihreään.

Tällä illalle on vielä vuorossa vaalivalvojaisia ja jääkiekon MM-finaali.

Olen kai jotenkin outo, 

mutta minusta on ollut aina mielenkiintoista seurata vaalien tuloslähetyksiä. 

Nyt päällekäin osuu jääkiekko, joten vuorotteluksi menee. 

Tässä kohdin pitäisi kai olla erittäin isänmaallinen, 

mutta en jaksa uskoa Suomen voittoon. 

Pahoin pelkään, että turpiin tulee niin että paukahtaa.

No, huomenna olemme viisaampia niin vaalituloksien 

kuin jääkiekon maailmanmestarimaankin suhteen.

Jännittävää iltaa!

Kesän eka....

Tänään on tehty useampia asioita

 ensimmäistä kertaa tämän kesän aikana.

Kesän ensimmäinen

* ruoho on leikattu

* perkkaus tulevalla kasvimaalla suoritettu

(enää kylvö puuttuu)

* vesisota sodittu 

ja muut hommat onkin sitten olleet niitä jokapäiväisiä töitä ja toimia.

Kyllä meitä nyt on lämmöllä hellitty tai kiusattu,

miten sen itse kukin ajattelee.

Vielä hetkeksi jännäämään Suomen peliä 

ja sitten ainakin lapset nukkumaan.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Alkukesän herkku

nimittäin raparperi.

Itse olen oppinut tykkäämään raparperista vasta vähän näin "vanhemmalla" iällä;)

Tänään keitin kesän ensimmäisen raparperikiisselin 

ja viikonlopulle suunnittelin piirakan leipomista.

Ihmeellisellä tavalla pienistä nysäaluista 

on lyhyessä ajassa kasvaa hurauttanut jo ihan mukavan kokoisia raparpereja 

ja vauhti vain kiihtyy.  

Pitkät ja suuret raparperit ovat komeita katsella,

mutta maku on parempi näissä pienissä ja tuoreissa varsissa.

Omassa mummulassani, jossa ei enää isovanhempia asu, 

oli ja taitaa kyllä olla edelleenkin iso ja komea raparperipenkki, 

joka antoi satoa suunnilleen koko suvun tarpeisiin. 

Muistan miten lapsena katsoin, 

kun äiti keräsi siitä meille raparperin varsia ison kassillisen 

ja silti penkki näytti (ainakin lapsen silmiin) aina siltä, 

kuin siitä ei olisi viety varttakaan.

Minunlaiselleni puutarhurille raparperi on hyvin kiitollinen hyötykasvi:

kovin on vähään tyytyväinen 

ja silti palkitsee (laiskan) hoitajansa hyvällä sadolla vuosittain.

Itse käytän raparperiä piirakkaan ja kiisseliin.

Keitän myös valmiiksi raparperihilloketta,

joka on hyvän makuista vaikka brita-tortun täytteenä 

tai ihan tavallisen kääretortun välissä. 

Ja aamupuuroonkin se sopii hyvin.

Kunhan puna- ja mustaherukat loppukesästä kypsyvät, 

pilkon raparperejä mehumaijaan marjojen joukkoon.

Minkälainen suhde blogin lukijoilla on tähän alkukesän herkkuun?

Suosikki vai inhokki?

Kesäinen viikon alku

Aurinko, lämpö, lintujen laulu, pelloilta kantautuva paskan haju 

(lehmän lanta kuulostaa joltakin teollisesti muotoillulta ja hajustetulta, 

kaupunkilaisille markkinoidulta maalaisromantiikalta...), 

traktorien äänet, grillissä tirisevät makkarat, 

ukkosen jyly, sateen ropina ja kesäsateen tuoksu.

Siinä lyhykäisyydessään ote alkuviikon aistihavainnoista.

Ja vaikka osa näistä aistihavainnoista onkin ollut varsin alkutuotannon peräpäästä olevia, 

kaikki kuuluvat alkukesään ja siihen maalaismaisemaan, jonka keskellä elän.

En siis valita, vaan nautin.

Vilkaisu peiliin kertoo, että ulkona on tullut vietettyä tunti jos toinenkin.

Toinen vilkaisu kertoo, 

että aurinkorasvaa olisi kannattanut muistaa laittaa myös  

kaula-aukosta näkyvälle iholle... 

Nykyisen työni hyvä puoli on siinä, 

että hyvällä säällä on lähes rajattomat mahdollisuudet ulkoiluun 

ja huonolla säällä voi pysytellä sisätiloissa.

Eilen illalla saimme sitten osamme kesän ensimmäisestä ukkosesta.

Taivas synkkeni todella nopeasti ja salamoita räiskyi paljon ja monenlaisia.

Onneksi mitään suurempaa haaveria ei sattunut.

Puron varresta kaatui yksi puu, 

eikä sekään onneksi salamasta, vaan kovasta tuulesta.

Kesäillat kuluvat vielä nopeammin kuin talvi-illat.

Lapset olisivat ulkona vaikka miten myöhään.

Tytöt ovat innostuneet leikkimään nukeilla leikkimökissä

ja Kasper vietti illan mummulan miesväen kanssa kylvöhommissa.

Päivät päättyvät paksun hiekkakerroksen imurointiin 

ja jokaisen lapsen syväkuuraukseen suihkussa. 

Talven jäljiltä olin taas unohtanut 

miten likainen lapsi voikaan olla päivän pihaleikkien jälkeen.

Jälleen kerran kaikki ennallaan Puron varresa.

Mutta me tykätään tämmösestä.

Tavallisesta.

p.s. Kuvissa meidän uudet puutarhakalusteet.

Vihdoinkin pöytä, jonka ympärille mahdumme.

Eikä tuota pöytää muuten tuuli vie mukanaan.

Isäntä tosin meinasi hermostua sunnuntaina,

kun grillasimme vieraiden kanssa 

ja 14:sta henkilöstä yksi istui pöydän ääressä

ja loput missä sattuu. 

Sanoi tekevänsä niin kauan pöytiä, 

että niiden ääressä myös istutaan:)

Sitä vain niin vanhasta muistista etsi istumapaikan terassin reunalta...