Kesäinen viikon alku

Aurinko, lämpö, lintujen laulu, pelloilta kantautuva paskan haju 

(lehmän lanta kuulostaa joltakin teollisesti muotoillulta ja hajustetulta, 

kaupunkilaisille markkinoidulta maalaisromantiikalta...), 

traktorien äänet, grillissä tirisevät makkarat, 

ukkosen jyly, sateen ropina ja kesäsateen tuoksu.

Siinä lyhykäisyydessään ote alkuviikon aistihavainnoista.

Ja vaikka osa näistä aistihavainnoista onkin ollut varsin alkutuotannon peräpäästä olevia, 

kaikki kuuluvat alkukesään ja siihen maalaismaisemaan, jonka keskellä elän.

En siis valita, vaan nautin.

Vilkaisu peiliin kertoo, että ulkona on tullut vietettyä tunti jos toinenkin.

Toinen vilkaisu kertoo, 

että aurinkorasvaa olisi kannattanut muistaa laittaa myös  

kaula-aukosta näkyvälle iholle... 

Nykyisen työni hyvä puoli on siinä, 

että hyvällä säällä on lähes rajattomat mahdollisuudet ulkoiluun 

ja huonolla säällä voi pysytellä sisätiloissa.

Eilen illalla saimme sitten osamme kesän ensimmäisestä ukkosesta.

Taivas synkkeni todella nopeasti ja salamoita räiskyi paljon ja monenlaisia.

Onneksi mitään suurempaa haaveria ei sattunut.

Puron varresta kaatui yksi puu, 

eikä sekään onneksi salamasta, vaan kovasta tuulesta.

Kesäillat kuluvat vielä nopeammin kuin talvi-illat.

Lapset olisivat ulkona vaikka miten myöhään.

Tytöt ovat innostuneet leikkimään nukeilla leikkimökissä

ja Kasper vietti illan mummulan miesväen kanssa kylvöhommissa.

Päivät päättyvät paksun hiekkakerroksen imurointiin 

ja jokaisen lapsen syväkuuraukseen suihkussa. 

Talven jäljiltä olin taas unohtanut 

miten likainen lapsi voikaan olla päivän pihaleikkien jälkeen.

Jälleen kerran kaikki ennallaan Puron varresa.

Mutta me tykätään tämmösestä.

Tavallisesta.

p.s. Kuvissa meidän uudet puutarhakalusteet.

Vihdoinkin pöytä, jonka ympärille mahdumme.

Eikä tuota pöytää muuten tuuli vie mukanaan.

Isäntä tosin meinasi hermostua sunnuntaina,

kun grillasimme vieraiden kanssa 

ja 14:sta henkilöstä yksi istui pöydän ääressä

ja loput missä sattuu. 

Sanoi tekevänsä niin kauan pöytiä, 

että niiden ääressä myös istutaan:)

Sitä vain niin vanhasta muistista etsi istumapaikan terassin reunalta...