Päiviin mahtuu monenlaisia hetkiä.
Hetkiä, joiden toivoisi kestävän pitkään ja hetkiä,
joiden toivoisi olevan vain pahaa unta.
Tänään yksi tällainen "pahan unen" hetki koitti,
kun takapihalta kuului esikoisen huuto:
"Äitiii, tuu kahtoon, sisko on hirviän korkialla!".
Ryntäsin pienimmäinen sylissäni takapihalle nähdäkseni vaaleiden kiharoiden liehuvan tuulessa paloportaiden ylimmällä rapulla samaan aikaan,
kun kolmevuotias oli punnertamassa itseään katolle.
Samaan aikaan kuului kommentti: "Mää vain vähän kiipiän."
Eipä siinä auttanut muu kuin syöksyä perään.
Nopeasti ja samalla niin, etten säikytä.
Tytöstä kiinni ja alas.
Kun syke oli hieman rauhoittunut, juttelimme tapahtuneesta.
Sanoin, ettei palotikkaille saa missään nimessä kiivetä,
koska sieltä voi tippua alas ja sitten käy tosi pahasti.
Pahemmin kuin pahasti.
Kolmevuotias katsoi minua silmiin hyvin hämmästyneenä:
"Mutta äiti, enhän mää tipu. Mää pijin leunoista kiinni."
Kiitos Taivaan Isälle suojelusenkeleistä!
p.s. Tiedoksi kaikille niille, jotka ovat jo soittamassa lastensuojelun päivystysnumeroon, että enää pieni ei pysty katolle kiipeämään...
Ou jees, teidän elämä on kuin suoraan Vaahteramäestä... :D Nyt naurattaa, mutta vakavasti ottaen, hyvä, ettei käyny pahemmasti! Siellä on pienet kiharatukat jo varmaan unten mailla. Tulen viimeistään I-mantsin reissun jälkeen sinne.
VastaaPoistaJoo, saapa nähä millon joku on hinattu lipputankoon... Pienet on unten mailla ja kovasti jo oottavat sua tänne.
PoistaHuh, tietenkin maailmanmatkailu on hyvä aloittaa pienestä pitäen, mutta että ihan yksin... Huh, ihan sydän pamppailee. Ihana, että kaikki päätyi hyvin.
VastaaPoistaOnneksi kaikki päätty hyvin. Itekin tajusin vasta paljon myöhemmin, miten vaarallisesta asiasta olikaan kyse. Kun lapset illalla nukku, rupes sydän hakkaamaan uudestaan.
PoistaVoihan kummityttönen, taidat olla ehtivää sorttia! Katsotaan tuleeko sun serkkupojasta samanmoinen kun muutenkin ootte vähän samiksia.. Ja vissiin on niin, että me vanhemmat ei voida milloinkaan suojella lapsiamme kaikilta vaaranpaikoilta vaikka kuinka tahdottaisiin. Onneksi on niitä suojelusenkeleitä ja pikkuhiljaa enenevässä määrin lasten päissä myös järjenhippusia! :)
VastaaPoistaAamen. Etpä voisi asiaa enää paremmin tiivistää!
PoistaHui kauhia! Onneksi pieni neiti sai muistokseen vain kiipeilykokemukset kuhmujen sijasta. Pelästyksen jälkeen kyllä munkin suupielissä karehtii hymy: miten innovatiivisesti lapsi osaakaan ajatella... ;) Enkeleitä tarvitaan!
PoistaP.S. Osasinpas tumpuloida tämän vastaamisen kanssa oikein perusteellisesti! :) Sorry.
Näin on. Kyllä sitä itse kukin välillä tumpeloi näiden asetusten yms. kanssa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaVoi sitä teiän kolmevuotiasta :) Kerroin jutun villelle niin se sano että "Voi tauhia! Tiipestö se tuliportaita tatolle? Sitä mää en oo tyllä vielä teheny!" Krhm...eikä tarvis tehäkkään..
VastaaPoistaT. Maija
Meijän neiti ja Ville voi varmaan tulevana syksynä vaihtaa kerhossa vinkkejä keskenään kaikista mahollisista vaarallisista asioista, mitä kotona vois keksiä:)
Poista