Museossa

"Siis häh, onko täälä josaki muka museo?"

Näin kyselivät lapset viime kesänä, 

kun olivat mummulta kuulleet, 

että kylällämme on museo.

Koska museo on auki vain muutamana päivänä vuodessa, 

päätin jo silloin, että ensi kesänä menemme varmasti siellä käymään.

 Kyseessä ei ole mikään iso tai historiallisesti merkittävä museorakennus, 

mutta menneen ajan ilmapiiriä ja tavaroita riitti kuitenkin ihmeteltäväksi.

 Tällainen uuni olisi ihana omassakin kodissa.

Tosin ihan vain tunnelman vuoksi.

Kolmenkymmenen pakkasasteen aamuna toivon osaavani  riittävästi arvostaa sitä, 

että öljykattila toimii moitteettomasti,

eikä minun tarvitse herätä hengitys höyryten ja ensimmäiseksi kömpiä laittamaan tulta pesään.

Lapset nimesivät museon huoneet meidän perheenjäsenille kuuluviksi. 

Mukana ollut Nalle (joka on jo sen verran vanha, että ansaitsee tulla kirjoitetuksi Isolla Alkukirjaimella) löysi paikkansa nopeasti 

ja sitä jaksettiin kehdossa heijata vaikka kuinka pitkään.

Yrittipä pieni kiharapää kömpiä nalle seuraksi nukkumaankin.

 

Kamerasta loppuivat patterit harmittavasti kesken,

muutoin olisin ehdottomasti kuvannut vanhan, ihanan kirjoituskoneen,

jota lapset tutkivat pitkään ja hartaasti.

Sitten kuului ihmettelevä kysymys: "Missä tuon näyttö on?"

 

Just joo...

ja minä kun olen aina ajatellut, että minun lapseni eivät sitten koskaan elä (ainakaan liikaa) tietokonemaailmassa (mitä se sitten ikinä tarkalleen ottaen tarkoittaakaan).