Partiojuttuja

Sunnuntaina oli sininen päivä, partion sininen.

Kotokylämme partiotoiminta täytti pyöreitä vuosia 

ja niissä juhlissa saimme olla mukana.

Ikimuistoiseksi juhlan teki kaksi asiaa:

lippukuntamme sai viimeinkin oman lipun. 

Ensimmäiset pöytäkirjamaininnat omasta lipusta 

löytyivät noin viiden vuosikymmenen takaa, 

joten mistään päähänpistosta ei totisesti ollut kyse.

Lippu otettiin juhlallisesti käyttöön jumalanpalveluksessa, 

jonka alussa tapahtui lipun naulaaminen ja siunaaminen.

 

 

Toinen muistoihin jäävä asia oli henkilökohtaisempi. 

Kasper antoi sudenpentulupauksen. 

Partiolupauksetkin ovat muuttaneet sanamuotoaan niistä ajoista, 

kun itse olen ne antanut. 

Ajatus on toki pysynyt samana,

 mutta liekö keski-ikäisyys nostamassa päätään vai mikä on, 

mutta minusta ne on ihan tarpeettomasti muutettu.

Edelleen lupaus kuitenkin alkaa tutuin sanoin: "Lupaan parhaani mukaan..."

Eipä meiltä oikein enempää voi vaatia.

Monia hauskoja partiomuistoja on tullut mieleen tuon juhlan tiimoilta. 

Tässä välissä on kulunut monen monta vuotta ilman minkäänlaista partiotoimintaa, 

mutta tänä syksynä on puron varresa aktivoiduttu sillä saralla. 

Tai ainakin kovasti on yritetty.