.JPG)
Hyvää ja rauhallista pyhäinpäivää kaikille!
Ja nimenomaan pyhäinpäivää,
halloween-jutut eivät ainakaan toistaiseksi ole innostaneet minua mitenkään.
Jotenkin tähän omaan,
toisinaan hieman synkistelyynkiin taipuvaiseen luonteenlaatuun,
sopii paremmin ajatus arvokkaasta ja rauhallisesta pyhäpäivästä,
jolloin voi viedä haudoille kynttilöitä
ja antaa muistojen viivähtää niiden läheisten
tai jotenkin muuten itselle merkittävien ihmisten parissa,
jotka ovat tämän maanpäällisen matkansa jo päättääneet.
Kurpitsat, haamut, hämähäkit ja "karkit ja keppostelut"
jätämme täällä puron varresa suosiolla toisille.
Tiedän, että monissa kouluissa järjestetään näin marraskuun alussa
halloween-juhlia tai -naamiaisia.
Olen tyytyväinen, että tuossa meidän lähikoulussa aihe taisi kuittaantua sillä,
että ruokatunnilla oli tarjottu kummituskalakeittoa vai olikohan se lepakkoruokaa.
Muuten ekaluokkalainen puhui sujuvasti pyhäinpäivästä,
josta olivat ainakin uskontotunnilla puhuneet.
Minä kiitän.
Tänä vuonna pyhäinpäivän pyhien joukkoon liityy ensimmäistä kertaa
keväällä taivaan kotiin matkannut, pitkän elämän elänyt mummunikin.
Tätä kirjoittaessani sylissäni hykertelee ja kurluttaa oma nuorimmaiseni,
vielä unesta lämmin ja pehmeä tyttönen,
joka on näin aamuisin tavattoman hyväntuulinen ja syö varpaitaan.
Elämän kiertokulku on läsnä koko ajan.
Kuvat on otettu viikko sitten sunnuntaina, jolloin oli vielä lunta maassa.
Lähdin kävelylle ja nappasin kameran matkaan.
Kuten kuvista näkyy, lenkkipolku kulki metsässä ja tunnelma oli kuin satukirjasta.
Melkein odotin tontun hyppäävään esiin jonkun puun tai mättään takaa:)
(samalla toivoin, että karhu EI hyppäisi yhtään minkään takaa)
Ja näin näytän toteen taas oman ristiriitaisuuteni.
Ensin puhun halloweenia ja siihen liittyviä haamujuttuja vastaan
ja muutaman lauseen jälkeen luulen nähneeni jo tontun...
Meidän luokassa ei puhuttu sanallakaan ei halloweenistä eikä Pyhäinpäivästä. Muistaakseni joka vuosi pyhäinpäivää edeltävänä koulupäivänä on laulettu koko koulun kanssa se Pyhäinpäivälaulu (siis se vaikka ymmärränkin vähän silti tunnen enemmän miten kaunis onkaan liekki kynttilän). Tänävuonna sitä ei laulettu, en tiiä lauloiko muut luokat mutta me ei. Johtunee varmaan hajamielisestä opesta joka ei muista Pyhäinpäivää.... Mielestäni se on tärkeä ja hieno laulu. Torstaina meillä oli kummituksen parempi kalakeitto, ja perjantaina oli lepakkoluolan kanarisotto. Se kanarisotto oli ihan huippu hyvää! Ainanki mun mielestä. Hauskaa Pyhäinpäivää puron varteen!
VastaaPoistaMinäkin tykkään tuosta Pyhäinpäivälaulusta:) Ja nuo halloween-aiheiset ruuat olivat maistuneet myös meidän poitsulle.
PoistaTosiaan on kummalliseksi mennyt maailma ja ennenkaikkea media. Yhtä Halloowenia toitotetaan ja sanaakaan ei mainita päivän uskonnollisesta puolesta.Kyllä suomalaiseen menttaliteettiin huonosti istuu tuommoinen hulluttelu.Haikeutta on ilmassa ,kun molemmat vanhemmat ovat poissa ja paljon muutakin sukua.Kiitolliset ajatukset lentäköön "sinne jonnekin"kaikesta mitä he aikanaan meidän jälkipolvien edestä tekivät ja uurastivat jopa sotien meille itsenäisyyden.Nyt saavat levätä maallisen elämän vaivoista vapaana.
VastaaPoistaKauniisti valaisivat kynttilät kotokylän hautausmaata, kun veimme sinne muualle haudattujen muistokivelle kynttilän mummua ja pappaa muistamaan.
PoistaMeillä oli koulussa ensin torstaina iltapäiväkerhossa Halloween-juhlat naamiaisineen, sitten perjantaina luokassa toiset Halloween-juhlat ja taas naamiaiset. J pukeutui ninjaksi, eli ei kovin halloween-henkisesti, ei meiltä mitään ällöasuja olisi löytynytkään. ;) Töissä pomo on tarkka siitä, että pyhäinpäivän yhteydessä puhutaan vain kristillisestä pyhäinpäivästä, eikä missään nimessä saa mitään naamiaisia järjestää lapsille kerhossa. Tänä vuonna oli pyhäinpäivän vaellus perheille, harmi etten voinut sairasloman vuoksi olla sitä toteuttamassa, mutta varmasti kaunis ja puhutteleva tapahtuma sekin! On tosi vaikeaa ymmärtää, että kun meillä Suomessa on jo valmis ja perinteikäs juhla, jossa muistetaan ajasta ikuisuuteen siirtyneitä läheisiä, sytytetään kynttilöitä heidän muistokseen jne., että miksi siihen yhteyteen pitää tuoda muualta maailmasta jokin lähinnä kauhua ja pelottavia sisältävä perinne? Onhan Halloweenilläkin toki satoja vuosia vanhat juuret, mutta ei täällä Suomessa.
VastaaPoistaMielenkiintoista oli kyllä kaupassa perjantaina, kun siellä oli ihan tolkuttomasti väkeä ja pitkät jonot - ja vain kaksi kassaa auki perjantaina klo 15! - ja siinä sitten minun perässäni tullut asiakas vähän kommentoi tilan ahtautta, eikä tahtonut päästä pakkaamaan omia ostoksiaan viereiselle hihnalle, ja hän tuumasi, että taitaa olla sellainen kellonaika, että on ihmiset liikkeellä kaupassa. Minä tuumasin siihen, että enemmän taitaa vaikuttaa se, ettei kauppa ole kahteen päivään auki (meillä on siis kauppana Halpahalli, joka ahertaa arkena ja lepää sunnuntaina), niin tämä toinen asiakas oli ihan monttu auki, että mitä, miksi kaupat ei oo huomenna auki! Niin ovat ihmiset jotenkin vieraantuneet näistä muutamista harvoista pyhistä, jotka tosiaan vaikuttavat kauppojen aukioloaikaan. Ehkä joulu ja juhannus tajutaan (paitsi mehän jäätiin yhtenä juhannuksena ilman ruokaa, kun en tiennyt kauppojen menevän kiinni jo puolilta päivin, kun mulle juhannus ei oo mikään juhlapyhä), mutta sitten ollaan ihan hukassa näiden muiden kanssa.
Joka tapauksessa hyvää pyhäinpäivän ja viikonlopun jatkoa teille!
Se on kyllä ihan oikein, että teillä töissä ei halloweenista puhuta mitään. Ja hyvin sanoit tuosta, että miksi pitää pyhäinpäivään sotkea vieraita elementtejä, kun se on jo valmiiksi täällä meillä hyvä ja perinteikäs juhla. Arvelen, että täällä maalla voi vielä jotenkin "suojautua" halloween-hömpötyksiltä, kaupungissa se on ehkä vaikeampaa, näin ainakin luulen.
PoistaHyviä mielipiteitä täällä on tullut monelta.
Hyvää viikonlopun jatkoa teillekin!
Mä en ole myöskään koskaan liiemmin perustanut halloweenista eikä lapsetkaan onneksi ole varmaan edes vielä hoksanneet moisen olemassaoloa. Tosin pyhäinpäiväkin pääsi sikäli vähän yllättämään, että olin kovasti perjantaina suunnittelemassa, että lauantaina käyn vasta ruokaostoksilla ja sittenpä muistinkin iltamyöhään, että tulossa onkin pyhäinpäivä eikä kauppa auki. Selvittiinpä silti ruokahuollosta. Ja kynttiläkin ehdittiin vielä illalla viedä kauniin kynttiläiselle hautausmaalle.
VastaaPoistat.Susanna
Pääasia, että jotakin syömistä voi pöytään nostaa:) Ens viikonloppunakin on yks "kaupaton" päivä, kun on isäinpäivä. Ja silloinhan me nähäänkin.
PoistaKiitos Päivi hyvistä kirjoituksista. Taas luin uudelleen tuon punaisen langan ja voi miten osuvasti taidat kirjoittamisen.Elämähän on yhtä punaisen langan etsimistä.Kerroit että koulussa oli puhuttu pyhäinpäivästä voi miten ihana että kuitenkin vielä kristillisiä arvojakin koulussa arvostetaan. Kyllä se niin vaikuttavaa oli taas käyda sen kynttilämeren saattelemana rakkaiden haudoille kynttilät viemässä ja vähän itkemässäkin. Ja joulu tulee pari joulukirjaa on jo ostettu ja lehtiä selailtu että täälläkin on yksi "sukuvikainen"
VastaaPoistaKiitos kiitoksista:) Kyllä minäkin oon tosi iloinen siitä, että koulussa arvostetaan kristillisiä arvoja. Se ei ole itsestäänselvyys monessakaan koulussa. Luotan kyllä siihen, että tuossa meidän lähikoulussa kristilliset arvot ja juhlapyhät näkyvät opetuksessa niin kuin niiden kuuluukin.
PoistaKiva kuulla, että sääkin oot joululehdet esille kaivanut. Yhtenä päivänä kuuntelin vähän joululauluja ja mietinkin siinä samalla, että jokohan Mailis-mummu on joululaulujen kuuntelun aloittanut...:) Ei tämä "jouluhöppänyys" oo ollenkaan huono sukuvika:)
Niin "sukuvikainen" mailis-mummu
VastaaPoista