.JPG)
Punaisesta langasta puhutaan silloin,
kun halutaan löytää se kaikkein olennaisin asia elämästä,
eri tapahtumista, tilanteista, elämyksistä, puheista tai melkein mistä vain.
Joskus punaisen langan löytäminen ei tuota mitään ongelmia,
se loistaa kristallin kirkkaana silmäin edessä.
Joskus taas sitä joutuu etsimään hyvinkin pitkään ja hartaasti,
eikä siltikään voi olla varma löytyikö se.
Ohikiitävät hetket muuttuvat tunneiksi,
tunnit päiviksi, päivät viikoiksi jne.
Juuri äsken oli maanantai ja nyt on jo torstai-ilta.
Aika rientää ja asiaan kai kuuluu päivitellä,
miten nopeasti se rientääkään.
Miten osaisin elää niin, että löytäisin punaisen langan,
jos en nyt jokaikisestä hetkestä, niin jokaisesta päivästä kuitenkin?
Arki lienee itse kullakin sitä yhtä ja samaa, mitä kenelläkin.
Välillä (usein) arkeen kyllästyy,
suorastaan tuskastuu,
mutta eteenpäin on tarvottava.
Punainen lanka voi tuntua olevan kateissa, eikä sitä aina jaksa edes etsiä.
Silti uskon, että elämän mielekkyys löytyy nimenomaan arjesta.
Punainen lanka kulkee siellä jossakin kurasaappaiden,
kuoriperunoiden ja pölykoirien välissä.
Se luikertelee laskupinoon, tiskivuoreen ja pyykkikasaan.
Yrittää ehkä piiloutua pannuhuoneen nurkkaan tai autotalliin.
Ja miten mukavalta tuntuukaan, kun tulee SE hetki:
oivallus siitä, että näin on hyvä.
Näin on riittävästi.
Kaaoksenkin keskellä häivähdys ajatuksesta,
että asiat ovat oikeastaan monella tapaa hyvin.
Ajatus siitä, että ei kannatta kadehtia kenekään näkyvää onnea,
jos ei samalla tiedä toisen salattua surua.
Jokaisella meistä on oma osamme niin onnesta kuin surusta.
Punainen lanka jokaisella omannäköinen.
Ja kuten kuvista näkyy,
joskus punainen lanka kulkee niin, että sen varmasti näkee.
Jos ei muuten, niin ainakin kompastumisen jälkeen.
Mun elämän punainen lanka löytyy tuolta käsityökaapista. ;) Mää yleensä jätän tuollaisen lankasotkun perääni, pahinta on joskus, kun jossain koulutuksessa vaihdetaan kesken kaiken tekemään ryhmäjuttuja toiseen huoneeseen, niin mun jäljessä tulee joku lanka, kun kerä on vahingossa jäänyt siihen ensimmäiseen huoneeseen... ;)
VastaaPoistaHuomaatko, että nämä mun kirjoistuaiheet liippaa tuon tuostakin käsityöaiheita:) Tästä blogista tulee sulle kohta "kilpailija":D
PoistaEmpä olisi keskiviikkona uskonut,kunpieni tytön tyllerö kinusi punaista lankakeränloppua itselleen ,ettö se johtaa suorastaan filosofisiin pohdintoihin.Eipä mennyt lanka hukkaan,vaikka niin ensin päättelinkin,jos sen avulla joku sai uusia ajatuksia ja uutta perspektiiviä arkeen.Eiköhän se lasten kanssa tavallista arkea taapertaminen ole kuitenkin sitä aitoa oikeaa elämää.Vain saduissa ollaan onnellisia joka ikinen hetki elämän loppuun saakka,niinkuin sadut usein loppuvat.Tosielämässä voi punainen lanka olla solmussa ja jopa katketakkin ja taas yhteen solmittuna ja muhkuraisena jatketaan eteenpäin.
VastaaPoistaEi tiennyt lankakerä mitä saikaan aikaan lattialla viruessaan. Joskus pitää heittäytyä vähän pohdiskelevampaan suuntaan.
PoistaPäivi. Sää oot ihan loistavan hyvä kirjoittaja. Itellä ei ois tullu mieleenkään ajatella asiaa noin mutta hoksasin lukiessani että asiahan on täsmälleen noin. Ala kirjottaa jotain artikkeleja lehteen kun oot noin lahjakas :)
VastaaPoista-Maija
Voi että, mitä tähän nyt sanois. En kai osaa sanoa muuta kuin, että kiitos. Kiitos oikein paljon! Lahjakkuudesta en tiedä, mutta kirjoittamisesta oon aina tykännyt. Joskus oon haaveillut (ja täytyy myöntää, että välillä haaveilen edelleen) toimittajan töistä, mutta voipi olla, että ne haaveet kuuluvat sinne "haaveiksi jäävätkin"-osastoon. Joka tapauksessa teit tällä kommentilla minut hyvin iloiseksi:)
PoistaKoskaan ei oo liian myöhäistä toteuttaa haaveita jos niihin tarjoutuu mahdollisuus ja sitten kun on aikaa moiselle :) Sitä työtä vois sitäpaitsi tehdä (luultavasti ja varmaan ainakin osittain) myös kotoa käsin! Semmosesta työstä haaveillaan nimittäin täällä, että sitä sais kotona tehdä edes osittain, mutta vielä ei ole sen aika joten jääköön sen murehtiminen tuonnemmas.
VastaaPoista-Maija
Haaveita pitää kyllä olla. Ja ihan totta, kirjoitustöitä voisi ainakin osittain tehdä kotona, eikä välttämättä ihan koko ajan olisi sidottu mihinkään tarkkaan työaikaan. Onneksi tässä on vielä niin sulla kuin mullakin hyvästi aikaa miettiä ja ehkä murehtiakin, mitä tulevaisuudessa tekis. Asioilla on tapana järjestyä:)
PoistaMua jäi kovasti vaivaamaan, että mistähän teille tuo punainen lankakerä oikein on rantautunut, mutta onneksi tulin lukemaan vielä nää kommentit, niin selvisi sekin. Olisi pitänyt kyllä jo osata asia päätellä. :)
VastaaPoistaNoihin Maijan kommentteihin viitaten pakko sanoa, että hyvä kun oot perustanut tämän blogin, koska vaikkei sinusta toimittajaa tai ammattikirjoittajaa tulisikaan, niin blogi on loistava paikka julkaista omia tekstejään. Sulla on vielä se erinomainen taito, että osaat tiivistää omat ajatuksesi. Mulle ei oo valitettavasti sitä taitoa suotu, vaikka oon minäkin aina kirjoittamisesta tykännyt. ;) Jo muinoin erään ruutupaitaisen opettajan luokassa ollessamme mun aineiden pituutta ei mitattu sivujen vaan vihkojen määrässä. :D Anteeksi siis, että mun kommentit tuppaavat välillä olemaan pidempiä kuin itse kommentoitava kirjoitus...
Eihän se mitään haittaa. Kommentteja on aina tosi mukava lukea:) Tuli niin hyvät muistot mieleen noista M-opettajan ainekirjoitustunneista. Siellä oikiasti luovuus kukki:D Ja todellakin, tämä blogikirjoittelu on kyllä avannut hyvän väylän omien kirjoitusten rustaamiseen.
Poista