maanantai 12. marraskuuta 2012

Viikonlopun touhuja

Viikonloppu sujui mukavissa ja aika vauhdikkaissakin merkeissä anoppilassa,
jonne olivat kokoontuneet lähes kaikki miehen sisarukset.
Lapset nauttivat erityisesti serkkujen seurasta, 
sillä sitä herkkua he pääsevät valitettavan harvoin maistamaan.


Lauantaina autojen nokat suuntasivat kohti Kannonkosken Piispalaa, 
jonne teimme odotetun uintiretken.
Jälleen kerran tuli huomattua, 
että on ihan turha sanoa lapsille autosta noustessa, 
että "mennään sitten ihan kaikessa rauhassa". 
Jos on uintia tiedossa, silloin ei todellakaan mennä rauhassa, vaan juostaan...
Tuota Piispalaa voi kyllä mainiosti suositella kaikille. 
Paikka oli siisti, edullinen 
ja meidän kannalta katsottuna sopivan matkan päässä mummulasta.


Kun on paljon väkeä koolla, se tarkoittaa tietynlaista tungosta eteisessä.


Sunnuntaiaamun kunniaksi tytöt päättivät levittää 
kaikki barbit tykötarpeineen eteisen välittömään läheisyyteen. 
Viikonloppu oli todella "barbi-täytteinen". 
Valtaosa leikkiajasta kului nimenomaan barbeilla leikkien.


Toki sunnuntaihin kuuluivat barbileikkien lomassa 
myös asiaankuuluvat isäinpäivämuistamiset.
Tytöt olivat askarrelleet kerhossa kortit ja Kasper oli tehnyt omansa koulussa. 
Kovasti iskä niistä ilahtui.
Korttien lisäksi iskä sai vielä pienen lahjan.
Olemme yhteisellä päätöksellä sopineet, 
että isäin- ja äitienpäivän lahjomiset hoidetaan hyvin pienimuotoisesti. 
Lasten tekemät kortit ovat mukavia 
ja jo sellaisenaan riittävät enemmän kuin hyvin.
Ruualla nautimme kinkusta ja kahvilla täytekakusta. 
Mikäs sen maittavampaa.

Kotimatkalla sunnuntain alkuillassa huomasimme, 
että yllättävän monen talon pihalle oli viritelty jonkinlaisia joulu- tai kaamosvaloja. Muutamassa ikkunassa loisti joulutähti ja kynttelikköjäkin nähtiin. 
Tuli itsellekin sellainen mieli, 
että jonkinlaisia valoja voisi kaivella vähitellen esiin. 
Tänään raivasin meidän makuuhuonetta vähän perusteellisemmin 
ja laitoin samalla ruukkuun Jotexilta tilaamani valo-oksat. 
Tuossa kuvassa ne näyttävät aika hirveiltä, 
mutta hämärässä kamarissa ne ovat kivan näköisiä.
Tästä alkaa keinovalojen lisääminen puron varresa:)

4 kommenttia:

  1. Tulee mieleen vuosi sitten koulusta tehty luokkaretki Kajanin Varuskuntaan. Koululaiset juoksi ihan pöhlönä Kajaanin ABC:eelle (se oli stoppi paikka). Kummini oli minulla "huoltajana" niin hän vaan totes: Nämähän juoksee ku päättömät kanat xDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain vastaavanlaista kaahimista oli havaittavissa myös uimaan mentäessä:)

      Poista
  2. Antaa lasten temmeltää niinkauan kun vielä lähtevät mielellään isän ja äidin järjestämiin juttuihin.Serkkujen tapaaminenkin on tärkeää,etteivät vieraannu kovin toisistaan.Serkku on tosi iso sukulainen kun oikein perusteellisesti ajattelee,ovathan sisarina kasvaneiden lapsukaisia.Itselläni on muutamat serkut jääneet vieraammiksi ja se surettaa,koska yhteydenpito myöhemmin tahtoo jäädä vähäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Paljon on itelläkin mukavia muistoja serkkujen kanssa touhuiluista.

      Poista