Lauantai-illan aistimuksia

Lähdin alkuillasta käymään kävelyllä.

Pari astetta pakkasta, pimenevä ilta ja alkavaa lumisadetta.

Oli rauhallista kävellä.

Ilman sen kummempaa ajatustyötä, 

aistit jotenkin aktivoituivat talvisessa illassa 

ja näennäisen liikkumattomassa ja rauhallisessa maisemassa 

tulvi yhtäkkiä erilaisia aistimuksia joka puolelta. 

Talojen ikkunoista tuikkivat valot 

kertoivat väen olevan lähes joka tuvassa kotona.

Navetoiden kohdalla lypsykoneet vielä hurisivat,

joidenkin talojen pihoilla haukkuivat koirat.

Useamman kerran jostakin leyhähti palavan puun tuoksu.

Tuoksu, jonka tuntee erityisen voimakkaana lauantai-iltaisin. 

Monessa talossa lämpiää vielä sauna puilla 

ja uskoisin, että talvi-iltoina moni laittaa mielellään takkaan tulet

tunnelmaa ja lämpöä tuomaan.

Pimeässä kuului myös kosken kohina.

Jokijäille ei ole vielä menemistä.

Ja kosken kohinan jäätyä taakse,

kuuluivat ehtookellojen lyönnit kirkon suunnalta.

Aina yhtä kauniit ja rauhoittavat lyönnit,

jotka toivottavat pyhän tervetulleeksi.

Hassua miten sitä välillä aistii kaiken ympärillään hyvin voimakkaasti

ja sitten taas toisinaan ei huomaa juuri mitään.

 Oma mieli vaikuttaa paljon siihen,

mitä ympäriltään huomaa.

Jos mieli on murheesta, huolesta tai pelkästä väsymyksestä täynnä,

ei pysty eikä jaksa huomata mitä ympäristössä tapahtuu.

Tänään huomasin ja samalla virkistyin.

Kotiin tullessa tuoksui meilläkin palava puu.

Lauantain sauna:)

p.s. Kuvituksena tämän päivän värkkäilyjä: 

sämpylöiden leipomista ja junaradan rakentamista.