Tiistai-illan tuumailuja

Pakkanen on paukkunut tänään ihan mukavia lukemia.

Mukavia ainakin meille, joilla on ollut mahdollisuus niin halutessaan 

viettää päivänsä sisätiloissa. 

Illalla partion yhteydessä oli kiva olla hetki ulkonakin 

ja pakkanenkin oli jo hellittänyt otettaan. 

Nyt kupissa höyryää pitkästä aikaa tee ja kohta kutsuu nukkumatti.

Yritän laittaa itseäni ruotuun menemällä riittävän aikaisin nukkumaan.

Turha kiukutella aamulla väsymystä, jos siitä saa syyttää vain itseään...

Viikonloppuna juhlimme meidän "vauvaa".

Niin, siis sitä neitokaista, joka täytti 3 vuotta;)

Nelly totesi  olevansa jo 

"iso tyttö, mutta en mää mikkään plinsessa oo. 

Mää oon tavallinen tyttö.".

Prinsessajutut kiinnostavat kyllä kovasti, 

samoin kaikki missä on pinkkiä. 

Eli tuntomerkit tyypilliseen ikäkautensa edustajaan ovat aika ilmeiset.

Jokainen synttäripäivä on omanlaisensa etappi vuosien kulussa.

Tässä vaiheessa on varmaan jo minunkin pakko tunnustaa se tosiasia 

(minkä kaikki muut ovat tajunneet jo kauan sitten),

ettei meillä enää ole vauvaa.

Nämä sattuivat vain olemaan ensimmäiset kolmivuotissynttärit, 

joita meillä vietettiin niin, että synttärisankari on samalla perheen nuorimmainen.

Onneksi jokaisessa iässä on omat hyvät puolensa.

Synttärien jälkeen alkoi taas arki ja maanantai, 

jolloin postilaatikossa odotti Nannaa kirje kohti uutta etappia:

Aikaisempien vuosien perusteella osasin tätä kirjettä odottaa alkuvuodesta.

Tuleva eskarilainen itse suhtautui asiaan varsin tyynesti.

Nanna on ainakin vielä niin hetkessä eläjä, 

ettei mielenkiinto jaksa kovin kauan pysyä jossakin puolen vuoden 

päässä siintävässä eskarissa. 

Ja toisaalta, 

koulumaailma on meillä kahden koululaisen myötä arkipäivää joka päivä, 

joten siinä mielessä Nannalle eskarin alkaminen sitten syksyllä 

ei tule olemaan niin iso askel suureen tuntemattomaan, 

kuin mitä se aikanaan Kasperille oli.

Vaikka toki jokaiselle meistä oma elämä 

kaikkine tapahtumineen on hyvinkin ainutlaatuista,

mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Niin, mitä sitten minulle kuuluu?

No, eipä kaiketi mitään.

Tiistai-illan tuumailuista tuli tällä kertaa tuumailua toisten asioista.

Tee on juotu loppuun ja nyt menen nukkumaan niin kuin aion.

Talvista viikon jatkoa kaikille!

Kävijälaskuri on raksuttanut, 

vaikken tänne ollut mitään päivitellyt moneen päivän.

Se ilahduttaa:) Kiitos!