"Aamuyössä aistein avoimin..."

Ei sitä aivan turhaan laulussa noin lauleta. Vaikka alkukesästä luonto tulvii ääniä ja tuoksuja muutenkin, niin aamuyön hetkinä niitä haistellessa ja kuunnellessa kaiken aistii jotenkin paljon voimakkaammin.

Ja mitenkä sitten on mahdollista, että minä täällä kirjoittelen aamuyön aistimuksista? Minä, joka lähes millä tahansa varmuudella olen nukkumassa ennen puolta yötä ja vastaavasti en laske aamuisin puoli kuuden aikaan tapahtuvaa heräämistä miksikään aamyöksi enää. Syy löytyy harrastuksesta, joka tarjoaa elämään ylimääräistä ekstraa säännöllisin väliajoin: partiosta.

Perjantain ja lauantain välisen yön olin lippukunnan yöretkellä. Tällä kertaa emme lähteneet merta edemmäs kalaan, vaan pystytimme teltan oman kotokylän joen varteen. Mukava kokemus sekin, sillä arvelisin, ettei kukaan porukkamme partiolaisista ollut ennen telttaillut siellä missä nyt olimme. Osalle telttaretki oli ylipäätään ensimmäinen elämässä ja luultavasti meille kaikille ensimmäinen laatuaan tänä kesänä.

Vaikka ulkona uni maistuu makealle, niin en minä ainakaan nuku teltassa yhtä sikeästi kuin sisällä lakanoiden välissä. Yöhön mahtui monta heräämistä ja siinä samalla, ennen nukahtamista, ehti aistia ympäröivää ääni- ja tuoksumaailmaa. Koska olimme joen varressa, veden kuohunta pienen "kosken" partaalla kuului telttaan selvästi. Rannalla kasvavat tuomet olivat valkoisenaan kukkia ja niiden tuoksu tulvi joka puolelle. Linnut eivät malttaneet nukkua koko yönä, vaan pitivät jos jonkinmoista konserttia keskenään. Siinä vaiheessa, kun kaikki ihmisten aiheuttamat äänet olivat vaienneet (makuupusseista kuuluvaa tuhinaa lukuunottaatta), lintujen laulu kuulossti ihan selkeästi siltä, kuin ne olisivat keskustelleet keskenään (niin kuin varmasti tekivätkin). Uskallan jopa väittää, että jollakin lintupariskunnalla oli selvää erimielisyyttä kaapinpaikasta pesässä, sen verran kiivaaseen tahtii siinä kumpikin sirkutti vuorollaan:D

 Ei siitä pääse mihinkään, että kesässä ja varsinkin tässä alkukesässä on jotakin taianomaista. Vai onko syy sittenkin siinä, että pitkän ja pimeän talven jälkeen jokainen meistä kaivautuu esiin poteroistaan ja on jollakin tapaa avoimempi ottamaan vastaan heräävän luonnon tarjoamat aistimukset? 

Ystäväni MTilda on omassa blogissaan useaan otteeseen hehkuttanut kesäöiden taikaa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, vaikken kesäöitä kokonaan valvokaan. Takana on yö omassa sängyssä ja siitä huolimatta kuulen edelleen korvissani joen kuohunan ja voin haistaa tuomien tuoksun.

Kesäistä pyhäpäivää kaikille!