Tämän viikonlopun aikana saapui kesä. Sen tuntee siitä, että sateen jälkeen ilma ei ole sumuisen raaka, vaan raikas ja hyväntuoksuinen. Ilma on täynnä hyviä kesän tuoksuja ja hajuja: ruoho, tuomet ja pelloille levitetty sonta. Aitoja asioita kaikki.
Olemme tämän kevään aikana olleet aika monena viikonloppuna jossakin menossa, ainakin osan perheen kanssa. Tämäkään viikonloppu ei tehnyt poikkeusta, kun tyttöjen kanssa nappasimme mummun ja pappan kyytiin ja hurautimme Savoon, Sanni-serkkua katsomaan. Vaikka työpäiväni täyttyvät pikkuväestä, on se kuitenkin ihan eri asia hoitaa omaa "tätin tähtisilmää". Tytötkin jaksoivat touhuta serkkunsa kanssa mukavasti.
Oikeastaan oli huvittavaa huomata, miten nopeasti sitä unohtaa sellaisen, joka ei omassa elämässä ole akuuttia. Kun omat lapset ovat jo sillä tavalla isoja, ettei meillä enää vaippoja vaihdeta, eikä tarvitse vahtia lyökö joku päänsä tai syökö roskia eteisen lattialta, tämä oli hyvä muistutus, ettei kymppikuukautisen ikiliikkujan kanssa kannata kovin suuria suunnitella.
Lastenhoidon ohella meidän neitokaiset jaksoivat soittaa tätilän uruilla. Ohjelmisto oli laajuudeltaan "Satu meni saunaan" kuusikätisesti, mutta hyvältä se kuulosti:D
Paluumatkalla ensimäiset "mua pissattaa"-kommentit tulivat vajaa puolituntia matkan alkamisen jälkeen. Niimpä pysähdyimme Lapinlahdella Matin ja Liisan asemalla. Vessareissun lisäksi tarkastimme vanhan höyryveturin, jota tähän asti olimme vain ihmetelleet auton ikkunasta ohi ajaessamme.
Ja mitäkö Puron varresa nyt tapahtuu?
Sitä mitä aika monessa muussakin majassa.
Suomi voittoon!
Ja jos ei voittoon, niin ei se hopeakaan häpeä ole.
Suuret kiitokset visiitistä teille! Talossa oli taas elämän ääniä :) Välimatkakin lyhenee kun sitä tahkoaa, vaikka pitkä onkin.
VastaaPoistaAika juoksee niin vauhdilla. Viikko sitten oltiin teillä. Mitähän tässä välissä on tapahtunut?
Poista