Perjantai-illan pohdinta

Nyt on lehtisateen aika.

Jos näkee ympärillään vain tekemättömiä töitä

auttaisiko, jos ottaisi vauhtia 

ja hyppäisi oikein komealla loikalla lehtikasaan?

Omalla tuurillani naapurit näkisivät 

ja takapuolessa tykyttäisi kylän komein mustelma marraskuulle asti.

Mutta kuka tietää, 

vaikka siinä ilmalennon aikana 

ehtisi saada jonkun kuolemattoman ajatuksen mieleensä...

Nauris kävi kylässä

Kuten varmasti moneen otteeseen on tullut selväksi, Puron varresa ei ole lemmikkieläimiä. Suurimpana syynä lemmikkien puuttumiseen on yhden perheenjäsenen allergia, joka onneksi on sen verran lievää sorttia, että lääkityksen ollessa kunnossa, meille voi tulla eläinten kanssa kylään. Viime viikonloppuna alikersanttitäti tuli kylään ja lauantai-iltana meille muutti vajaaksi vuorokaudeksi Nauris.

 Valitettavasti Nauris lähti alikersanttitädin matkassa Etelä-Pohjanmaalle, mutta voi sitä riemua ja iloa, joka syntyi yhdestä pienestä kissanpennusta. En tiedä tykkäsikö Nauris meistä, mutta me tykkäsimme Nauriista ja paljon. Aluksi pieni söpöläinen toki aristeli ja ihmetteli uutta paikkaa ja riemunkiljaisuja, joita ei onnistuttu hiljentämään ainakaan kokonaan. Mutta aikansa haisteltuaa ja tutusteltuaan, Nauris innostui jo leikkimään lasten tekemällä lelulla (villalankaan sidottuja paperitolloja, kesti muuten yllättävän hyvin).

 Nukenvaunujen kyytiin kissanpentu ei vielä uskaltanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten... Leikittäjiä ja sylissä pitäjiä riitti ehkä vähän liikaakin. Ja kyllä sitä taas tuli omaankin mieleen, miten mukavaa olisi, jos talossa olisi kissa. Jos meillä olisi pihalla navetta tai joku vähänkään lämmin ulkorakennus, en epäröisi hetkeäkään kissan hankkimista, mutta kylmään pyörävarastoon tai puulatoon en raaski kissaa talveksi tuoda. Ja toisaalta en usko siihen, että allergisen perheenjäsenen olo kestäisi jatkuvaa kissan sisälläoloa. Ei siis auta kuin toivoa, että Nauris tulisi taas pian käymään.

Vaikka maanantaina oli 100 päivää jouluun, ei meillä ole vielä kummemmin joulusta puhuttu (ainakaan lasten kanssa). Jostain kumman syystä viikonloppuna tuli puheeksi joululahjat ja omien lahjojen sijaan meillä käytiin kovaa keskustelua siitä, mitä Nauris saa meiltä joululahjaksi;) Yhtenäistä näkemystä ei vielä saatu kasaan, mutta onhan tässä aikaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lahjoja tulee paljon:)

Mukavaa viikon jatkoa!

Puron varresa

Blogini nimi juontaa juurensa siitä maantieteellisestä tosiasiasta,

että tonttimme rajoittuu yhdeltä sivulta puroon.

Talomme on nimetty myös tuon puron nimen mukaisesti.

Tiedän, että monet kutsuvat puroa paljon proosallisemmasti "ojaksi",

mutta itse tykkään runollisemmalta kuulostavasta purosta:)

Kun muutimme Puron varteen, 

meillä oli kaksi pientä lasta 

ja sen jälkeen puron varren taloon on saatu vielä 

toiset kaksi lasta lisää.

Muuttaessamme monet ilmaisivat epäluulonsa siitä, 

miten mahtaa käytännössä toimia 

yhdistelmä pienet lapset+puron ranta. 

Lyhyesti voin sanoa, että tähän saakka se on toiminut hyvin. 

Ensimmäisinä vuosina emme välittäneet purosta ollenkaan. 

Rantaan rakennettiin aita ja puron annettiin solista omaa uomaansa 

ja omassa rauhassaan pitkän aikaa. 

Huomasimme, että kukaan ei väkipakolla ollut menossa puron varteen,

 kun siitä ei tehty mitään suurta kiellettyä aluetta, 

joka kielletyn hedelmän maullaan vetäisi koko ajan puoleensa. 

Puron annettiin olla omassa rauhassaan 

ja pihalla leikittiin aivan muita leikkejä.

Nyt talossa on edelleen pieniä lapsia, 

mutta myös jo vähän suurempia, 

jotka haluavat laajentaa leikkireviriään puron varteen. 

Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, 

kun pienet leikkivät puron rannassa vain silloin, 

kun joku aikuinenkin on siellä. 

Koululaiset saavat lorkkia jo ominpäinkin. 

Puron varresa on sopivasti puita ja pusikkoa, 

vaikka iskämies heilutteli eräänä vapaapäivänään raivaussahaa 

ja rantaan saatiin mukavasti väljyyttä, 

kun liiat pusikot raivattiin pois. 

Aurinkokin paistaa nyt puiden lomasta enemmän.

Mielestäni on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus leikkiä 

myös muualla kuin siististi ajetulla pihanurmikolla. 

Toki pihanurmikko on paras paikka vaikka jalkapallon peluuseen, 

mutta kun tulee kysymykseen kunnon majaleikit, 

salapiilot, tutkimusmatkat ja muut, 

on ihanaa, että lähellä on sopivasti pusikkoa, 

jossa repiä housunsa ja saada kätensä naarmuille. 

Omasta lapsuudestakin on jäänyt hyvin mieleen leikit 

nimenomaan lähimetsässä, sopivasti epämääräisissä oloissa.

Ja toihan se puron varren raivaus ihan konkreettista tuottoa 

muutamalle saunanlämmityskerralle:)

Luonnonilmiöitä

Menneellä viikolla pienet asiat ympäröivässä luonnossa 

ovat kiinnittäneet huomiota.

Aamuisin kastepisarat kimmeltävät heinikossa 

ja eräänä aamuna huomasimme pihakuusessa 

lukemattomia pieniä "keinuja", 

joita hämähäkit olivat kutoneet ja kastepisarat koristelleet:

 Jos olisin satujen kertoja, tässä olisi oiva kuva satuun, 

jossa kuvailtaisiin pienen haltijan makuuhuonetta. 

Missä muuallakaan pikkuinen haltija nukkuisi paremmin 

kuin hämähäkin kutomassa verkkokeinussa?

Alkuviikosta olimme kotona iltapuuhissa.

 Ilta ei ollut vielä hämärtynyt kuin pikkuisen, 

kun kuulin kaksi ja puolivuotiaan Nellyn 

huutavan vallan ihastuksissaan kamarista:

"Tule äiti kaksomaan, mitä tuola on? 

Taivaalla on iso ilmapallo!"

 Kuva ei oikein tee oikeutta asialle, 

mutta täysikuu loisti hienon näköisenä, 

vaikkei vielä ollut edes pimeä. 

Valoisassa illassa kuu näytti kieltämättä 

aikamoiselta karanneelta ilmapallolta. 

Nelly otti käteensä leikkipuhelimen 

ja hetken kuluttua kamarista kuului, kun hän soitti:

"Hei pappa, alvaas mitä? Taivaalla on ilmapallo. 

Se on kuu. Tiesitkö sen pappa?" 

Monta kysymystä liittyi kuuhun:

 missä kuu asuu, 

asuuko kuu ihan yksin avaruudessa,

mitä kuu tekee yms.

Myöhemmin viikolla tämä samainen kuu 

loisti mahtavan keltaisena pimentyvässä illassa.

Syystaivaan seuraaminen on mielenkiintoista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kiireisen viikon aikana on ollut ylenpalttisen mieltälämmittävää,

kun päivittäin on saanut huomata vierailuja täällä blogissa, 

vaikken tänne mitään ole päivittänytkään.

Se on tuntunut kuulkaas hyvältä, kiitos!

Syksyn satoa

Eilinen päivä tarjosi kukkaramitalla 

tai tässä tapauksessa paremminkin ämpärikaupalla 

kaikenlaista syyshyvää, mitä luonto ja puutarha voivat tarjota. 

Omenoita maistelimme sellaisenaan 

ja uunissa hautui iso satsi omenahyvettä iltapalaksi.

Puolukat survotaan pakastimeen 

ja ne saavat hyvän kaverin kaalilaatikosta 

jahka taas ryhdyn leivinuunin lämmitykseen. 

Suomalaista super-ruokaa parhaimmillaan,

ilman välikäsiä:)

Kiitokset sinne, minne ne kuuluvat.

Kummitädille kiitokset maistuvista omenoista ja

tutalle kiitokset puolukoista!

Syyskuun alku

Oli tarkoitus kirjoitella syyskuun ensimmäisten päivien tunnelmista.

Oli tarkoitus kirjoittaa siitä, 

miten leppeä syystuuli tuo elopelloilta puitavan viljan tuoksun, 

kuinka auringonsäteet vielä jaksavat lämmittää 

kimaltaessaan aamukasteisella nurmikolla 

ja miten puut alkavat pikkuhiljaa pukeutua 

juhla-asuihinsa ennen talven tuloa. 

Oli tarkoitus kirjoittaa lukuisista pyörälenkeistä, 

joiden aikana nautin vauhdin hurmasta, 

kasvavasta kunnosta ja liikunnan tuomasta mielihyvästä. 

Oli tarkoitus olla runollinen, romanttinen, hyvällä tavalla maalainen 

ja.... niin.... ehkä rahtusen tekopyhä. 

Halusin maalata tänne virtuaaliseen päiväkirjaan 

sanojen helminauhalla syksyn ylistyksen 

ja kuorruttaa kaiken punaisilla pihlajanmarjoilla 

ja kotimaisilla omenilla.

Kuinkas sitten kävikään?

Tuli yskä, köhä, nuha, lentsu.

Tuli sitä "olemisaikaa", jonka perään edellisessä postauksessa huutelin.

En kyllä ihan tätä tarkoittanut.

Nyt tosin jo voiton puolella.

Huomenna taas sorvin ääressä 

(tai omassa tapauksessani parempi ilmaus olisi kai hellan ääressä).

Mitä tästä opimme?

Ei kannata yrittää (edes kuvitelmissaan) 

antaa itsestään jotenkin todellisuutta ylevämpää mielikuvaa.

Elokuun kootut ajatukset

Elokuun viimeinen päivä, sunnuntai. 

Nopeasti meni tämäkin kuukausi, 

ehkä vähän liiankin nopeasti. 

Elokuuhun sekoittuu vanha ja uusi, kesä ja syksy. 

Ajatukset kulkevat menneen ja tulevan välillä.

Tällainen oli Puron varren elokuu tänä vuonna.

E - ekaluokka

Koulun aloittaminen on iso etappi elämässä. Koska ekaluokkalainen kävi eskarinsa samassa koulussa, johon suuntasi nyt ekaluokkalaisena, ei muutos ollut lainkaan yhtä suuri kuin vuosi sitten. Ensimmäinen koulukuukausi on ollut hyvä. Koulussa on mukavaa, läksyjä on kiva tehdä, ope on kiva, kavereita on löytynyt. Mitäpä siinä voi muuta kuin olla kiitollinen hyvästä koulun alusta ja toivoa, että sama linja jatkuisi.

L - lyhdyt

Eilen illalla istuin olohuoneen sohvalla ja ihastelin peltojen takana olevan talon pihalla tuikkivia kynttilälyhtyjä. Omat lyhdyt ovat vielä varastossa ja luultavasti kaikenlaisen pölyn peitossa. Olisikohan siinä sopivaa puuhaa tulevalle viikolle?

O - oleminen

Laatikossa on lehtiä, joita en ole ehtinyt lukea. Boksilla on nauhoitettuja ohjelmia, joita en ole ehtinyt katsoa. En tiedä onko syy oikeasti ehtimisessä vai jossakin muussa, mutta jonkinlaista "olemisaikaa" olisi mukavaa löytää. Edes vähän.

K - kesän kolme koota

Jos tämä kesän sää pitäisi tiivistää kolmeen kohtaan, ne voisivat olla: kylmyys, kuumuus, kosteus. Kesäkuu oli kylmä, heinäkuu kuuma ja elokuu kostea.

U - uiminen

Kiitos partioleirin, olemme uineet elokuussa enemmän kuin koko kesänä yhteensä. En tiedä voiko olla mahdollista saada uimisesta kyllikseen, mutta leirin jälkeen ei juurikaan ole kuulunut pyyntöjä lähteä uimaan (vaikka eivät ne ilmat heti viilenneet).

U - urheilu 

Aloitan sen (taas) huomenna;) 

Herätessäni pari tuntia sitten, maa oli vielä kuurassa. Yöllä on ollut kylmä. 

Syksyistä sunnuntaita kaikille!