Viikonloppu Keski-Suomessa

Kolmen maakunnan mummulan väki kutsui jo talvella kaikki lastenlapset mummulaviikonloppua viettämään ja samalla kävi käsky, että vanhemmat ovat vapaita tekemään mitä haluavat lain ja tilin saldon sallimissa puitteissa. Kovin montaa uusinta kehotusta ei tarvittu, ainostaan pientä kalenterin pläräystä, jotta saatiin kaikkien aikataulut sopimaan ja se oli siinä: pieni kesäinen irtiotto Jyväskylään.

Oli nautinnnollista tehdä kaikkea sellaista, mitä yleensä ei tee: syödä jonkun toisen tekemää ruokaa, kulkea kaupungilla siihen aikaan, jolloin yleensä latoo iltapalaa pöytään, nukkua huoneessa, jota ei tarvitse siivota ja nousta runsaaseen aamupalapöytään. Syöminen näytteli viikonlopussamme aika merkittävää osaa, mutta kahden syömisen väliin on toki keksittävä jotain muutakin tekemistä ja sitä löytyi kaupungilla kuljeskelun, pienimuotoisen shoppailun ja elokuvan parista. Ei siis mitään niin kovin erikoista, jollekin toiselle tämä kaikki on arkipäivää tai ainakin osa tavallista viikkoa, mutta itselleni niin harvinaista herkkua, että koko viikonloppua edeltävän viikon elin hehkuttamalla tulevaa lomaa mielessäni.

Minä kuulun siihen ihmisryhään,jolle loma antaa energiaa eniten silloin, kun kaikki on vielä edessäpäin. En voi siis sanoa, että viikonlopun antaman lisäenergian voimin olisin jotenkin voimissani tällä viikolla. Enemmän olin voimisani viime viikolla, kun kaikki mukava oli vielä tulossa. Tällainen olen ollut aina.

Ja ei jälkikasvullakaan mikään hullumpi viikonloppu ollut. Olivat innnostuneet leipomaan mummun ja tädin avustuksella vaikka mitä herkkuja. Sunnuntainna, kun tulimme mummulaan, meitä oli odottamassa pinjata-kakku.

 Ohje on Kinuskikissan kirjasta ja luulen, että kesän aikana vietettävillä synttäreillä tätä herkkua tullaan meillä näkemään...

Että semmonen viikonloppu. 

Ei huono, sanoisi Uotinen:D

Äitienpäivänä

Hyvää äitienpäiväsunnuntaita! 

Toivottavasti jokaisella juhlittavalla äidillä tai äitiään juhlivalla on ollut tässä päivässä hyviä ja mukavia hetkiä. Oman äitienpäiväni palaset koostuivat tänä vuonna lasten tekemistä korteista ja lahjoista, hyvästä ruuasta, jota ei itse tarvinnut valmistaa eikä edes maksaa, kahvittelusta omassa mummulassani ja kirsikkanan kakussa (huono vertaus, koska en pidä kirsikoista kakussa tai missään muuallakaan, mutta ymmärtänette pointin kuitenkin) kaiken aikaa ulkona paistava aurinko ja muutenkin loistava, lämmin ja todella kesäinen sää. Tällaista herkkua ei vuosi sitten toukokuusa ollut. Vuoden takaisesta toukokuusta on jäänyt mieleen lähinnä se, että silloin oli niin kylmä, että lapset kulkivat koulussa pitkähihaisissa puseroissa kesäloman alkuun saakka. Ei puhettaaan paljain jalon trampoliinilla hyppelyistä niin kuin nyt.

Tällä hetkellä teen jotakin sellaista, mistä olen pitkään haaveillut: istun ulkona terassilla ja bloggaan:) Kesätuuli tuivertaa hiuksia silmille, mutta se ei haittaa. Koivujen hiirenkorvat ovat pompahtaneet esille tämän päivän aikana, sillä eilen en niitä vielä huomannut. Juhlapäivästä muistuttavat Suomen liput, joita tästä terassilta näkyy kolme (ja liehuvat muuten komeasti). Kaikki alkavan kesän värit, äänet ja tuoksut tuntuvat olevan vahvast tässä hetkessä läsnä. Uusi läppäri ei ole äitienpäivälahja vaan iskämiehen työväline, mutta tuntui hyvältä kun kuulin isän ja pojan puhuvan siitä, mihin läppäriä kotona voidaan käyttää ja se keskustelu päättyi sanoihin: "...ja kyllä se äitikin voi tällä blogata". Kiitos, tämä ei tule jäämään ainoaksi pihapostaukseksi.

Mieli tekisi oikeastaan lähteä vielä pienelle lenkille. Koska pessimisti ei pety, niin huomaan tuon tuostakin ajattelevani, että näistä ilmoista kannattaa nauttia nyt, kun ei sitä tiedä milloin se taas kylmäksi ja sateiseksi muuttuu:D

Helatorstain aatto

On jotenkin niin viikonlopun tuntu, vaikka kalenterissa seisoo, että keskiviikkoa eletään. Huominen helatorstai tietää taas viikkovilliä pääkopan sisällä. Koululaisten puolesta olen iloinen huomisesta vapaapäivästä, sillä aamu aamulta käy selvemmäksi, että takana on pitkä talvi ja se totta totisesti näkyy. Kuukauden päivät pitäisi vielä jaksaa herätä tiukasti lukujärjestyksen sanelun mukaan ja vaikka kesälomalla ei ole tarkoitus täysin vuorokausirytmiä kääntää, niin jonkinlaista höllennystä aamuherätyksiin tulee kuitenkin. Mutta ihan vielä ei aamukampaa kannata virittää (tai ehkä joku on sellaisen jo virittänytkin), koska kouluaamuja riittää kuitenkin parinkymmnen paremmalle puolelle.

Huhtikuu kääntyi toukokuuksi ja vapun aikaan olimme yhden yön mökkireissulla kolmen maakunnan mummulan porukan kanssa. Järvimaisema suoraan ikkunan alla...en valittanut, enkä ihmetellyt, miksei ikkunoissa ollut verhoja. Kuka niitä kaipaa, kun edessä on jatkuvasta muuttuva näkymä, joka vangitsee tuijottamaan itseään loputtomiin ja saa ajatukset laukkaamaan kauas ja takaisin. Ja vaikka ajatus laukkaa, niin samalla maisema rauhoittaa ja ajatustenkin laukka muuttui hiljalleen tasaiseksi käynniksi. Tykkään kovin siitä peltomaisemasta, jota arkipäivässäni katselen, mutta onhan järvimaisema jotakin aivan omaa luokkaansa kuitenkin.

 Lämpö on hellinyt jo kovasti ja tänäänkin iltapäivällä oli aivan kesäistä. Pessimisti minussa miettii, että toivottavasti tämä ei sitten kesäkuussa kostaudu kylmyytenä. No, siihen ei voi vaikuttaa, joten täyttyy nauttia kesän tunnusta nyt.

Aurinkoa helatorstaihin!

 

Valmiina kesään

Kesään valmistautuminen on kaiketi kiinni jokaisesta meistä itsestämme. Tai kesähän kyllä tulee valmistauduimme tai emme, mutta uskoisin lähes jokaiselta löytyvän joku tai joitakin juttuja, jotka kuuluvat kevääseen ja sitä kautta ovat välietappeja ennen kesäkauden alkamista.

Minun puolestani Puron varteen saa kesä tulla, sillä (laiska töitään luettelee) meidän piha on haravoitu. Tai oikeammin, haravointiroskat on kärrätty pois. Varsinainen haravointi on tehty jo melkein viikko sitten, mutta mikä siinä onkaan, että oli sitten syksy tai kevät, niin ne lehti- ja risukasat jämähtävät tuohon meidän pihaan kuin syylät, eivätkä meinaa liikkua siitä mihinkään. Mutta nyt on viimeinenkin kasa kuivunutta ruohikkoa ja puista pudonneita risuja kärrätty pois. Tulkoon siis kesä!

Kasper ja Nanna kunnostautuivat vadelmapensaiden leikkaajina. 

Vielä pihakalusteet paikoilleen ja pari orvokkiamppelia terassille, niin se on siinä:)

Kesälauantaiden tuntukin alkaa vähitellen levitä tänne, kun kuovit (ja lokit) huutavat pellolla, saunan piipusta tupruaa savu ja pyykit saa kuivumaan ulos.

Tämmöstä tavallista tänne.

Sairastuvalta terveisiä

Kuluneen viikon aikana olemme tehneet tuttavuutta monenlaisten eritteiden kanssa. Pyykkikone on laulanut, vessaa on pesty ja Valion kassaan on kilissyt euro jos toinenkin, kun kaupasta on kannettu kassi kaupalla gefilus-tuotteita. Vuoden ensimmäinen mahatauti päätti pistäytyä kylässä ja ilmeisesti tykästyi meihin siinä määrin, että pikku vierailusta sukeutui yli viikon kestänyt visiitti. Eihän siinä mitään, mutta tällä kertaa en edes laihtunut, niin kuin yleensä mahataudin kourissa tapahtuu, ja se jos mikä ottaa aivoon. Olisi sitä nyt voinut edes kilo tai kaksi lähteä korvaukseksi huonosta olosta ja syömättömyydestä. Vaan kukapa sitä haluaisi saavutetuista linjoista vapaaehtoisesti luopua? Olematon kesäkuntoon kampanjani ei ole siis varsinaisesti edennyt.

Mutta kylläpä vaan maistuivat pihahommat lauantaina hyvälle, kun voimat tuntuivat palanneen ja pääsin pihalle haravanvarteen kiinni. Vaikka oma sairasteluni olikin vain pieni pätkä Puron varren sairaskertomusta, oma viikko meni siitä huolimatta lähes täysin kaikenlaisissa huolto- ja sairaanhoitohommissa.

Lauantai oli eräänlainen välipäivä ennen lopullista sairastelufinaalia ja silloin puuhasimme pihalla. Joka pihan kauhistus (ei kun mitä mun pitikään sanoa...kauhistus...ei kun kaunistus) otettiin talviteloilta esille ja koottiin suurella riemulla:

Eteiseen kerättiin koriin läjä villasukkia, joita käytetään hyppysukkina niin kauan kunnes varpaita ei enää palele. Ja onhan tuolla hypitty, voi hyvänen aika sentään. Olin vuosia vastaan trampoliinin hankkimista, mutta ainakin meidän lasten pihalla liikkumiseen tuolla sinisellä hirvityksellä on ollut pelkästään positiivinen vaikutus.

Ja kyllä,  kuten kuvasta näkyy, meillä pomppii useampi kerrallaan. Tiedän, ei saisi. Pitäisi olla tiukkana, että vain yksi hyppii ja toiset odottavat vuoroaan. Vahinkojen riski on aina suurempi, kun on monta yhtä aikaa hyppimässä. Mutta tämä on se asia, jossa minulta loppui sinni kasvatuksen suhteen. Aluksi yritin ohjata, määrätä, neuvoa, opastaa ja jankuttaa, että vain yksi. Jossakin kohtaa tuli raja vastaan. En vain enää jaksanut.

Siitä ei  ollut kerrassaan mitään hyötyä. Tulin siihen tulokseen, että ainakin meidän muksuilta hyppiminen tai sen odottaminen vie kuulon täysin, ainakin mitä tulee kaikkiin varoituksiin ja jankuttamiseen.

Hyppikööt. Terveisin huono äiti



Kutsui meitä Kuusamo

Tähän huhtikuun alkuun iski tahaton bloggaustauko. Elävä elämä on vienyt mennessään ja niinhän se kuuluu mennäkin, että ensin eletään ja sitten blogataan, jos keretään. Osasyy harvakseltaan tapahtuvalle postaamiselle on myös siinä, että tietokone sijaitsee nykyisin huoneessa, joka toimii myös yhden tyttösen makuuhuoneena ja huoneen haltija on tarkka reviiristään:) Pelkästään hyvä asia. Minunkin koneella notkuminen on vähentynyt. Mutta kieltämättä ehti tulla jo ikävä tätä omaa, pientä, virtuaalipäiväkirjaani. Minulle on aina ollut helpointa pukea ajatukseni kirjoitettuun muotoon, joten siksikin tästä bloggaamisesta on tullut itselleni tärkeä ja ennen kaikkea rakas harrastus.

Kun elämä on vienyt mennessään, se tarkoittaa sitä normaalia arkitouhuilua plus jotain ekstraa viikonloppuihin. Viime viikonlopun ekstraan kuului koko perheen miniloma Kuusamossa. Hyvä ystäväni ja Nannan kummitäti meni naimisiin ja samassa yhteydessä vietimme perheen uusimman tulokkaan, suloisen tyttövauvan, kastejuhlaa.

Matkasimme Kuusamoon juhlaa edeltävänä päivänä ja vietimme yömme Kuusamon Tropiikissa. Uimista, uimista, uimista. Siitä meidän perhe tykkää ja ilmeisesti sitä lajia sai jokainen harrastaa tarpeeksi, koska kylpylän sulkemisen hetkellä kukaan ei pannut vastaan ajatusta hotellihuoneeseen lähtemisestä.

Kun on poissa kotoa, on "pakko" lomailla.  Likaiset astiat tiskipöydällä tai märät pyykit koneessa eivät kutsuneet, joten tällainen yhden yön miniloma tuntui siltä kuin olisi ollut pitkäänkin poissa. Toki myös tapahtui paljon, mikä osaltaan lisäsi tunnetta siitä, että olisimme olleet pitemmälläkin reissulla.

Paluu arkeen koitti toki heti maanantaiaamuna. Ensimmäinen oksensi...

Monenlaista tautia meillä on kuluneen talven aikana ollut, mutta tämä oli ensimmäinen mahatauti. Ja onni onnettomuudessa on siinä, että tauti iski vasta kotona. Olisihan se voinut alkaa esim. sunnuntai-iltana Pudasjärven ABC:llä, josta on vielä ihan kiitettävä matka Puron varteen, ainakin silloin, jos se matka pitää ajaa auto oksennuksessa. En siis valita.

Ja nyt on ensimmäinen jo taudista selvinnyt. Toinen aloitti.

Huhtikuun ensimäinen lauantai

Aurinko paistaa ja kello on yli seitsemän. Se tietää kevättä ja lähestyvää kesää. Jotain hyötyä kesäaikaan siirtymisestä sentään. 

Pääsiäisen jälkeinen viikko Puron varresa on mennyt vauhdilla. Pyhämaanantain ansiosta aikamoinen viikkovilli on pyörinyt omassa pääkopassa ja jokainen päivä on alkanut hieman epäuskoisella "ai-onko-tänään-jo-näin-mones-päivä-tällä-viikolla"-kummastelulla. Pääsiäislauantaina tapahtunut Ylivieskan kirkkopalo on hallinnut lähiseudun lehtien kirjoittelua koko viikon ja on se tainnut olla hyvin yleinen puheenaihekin siellä, missä väkeä on koolla ollut. Eikä se mikään ihme ole, sillä maisema entisen kirkon ympärillä oli varsin lohduton, kun toisena pääsiäispäivänä siellä kävimme:

Näitä samantyylisiä kuvia on lehdet olleet pullollaan. Ihmiset seisoivat ja katsoivat hiiltyneitä seiniä. Nelly neljävee tuumaili hiljaa mielessään pitkän aikaa ja totesi sitten: "Onkohan se pyytäny anteeksi, joka sytytti sen tulipalon tahallaan?" Kun kysyin, että niinkö Nelly ajattelee, että anteeksi pitäis pyytää, Nelly jatkoi: "Joo. Ja sitte se kilkko pitäs koljata".

 

 

Mutta hiiltyneiden raunioidenkin keskeltä nousee kevät. Joki virtaa jo vapaana ja purokin vapautui jääpeitteestään. Lumen alta paljastuu yhtä ja toista kadonnutta ja vähän unohtunuttakin. Tykkään.

 

Leppoisaa lauantai-iltaa!