Aika ei kulu lomalla yhtään sen hitaampaa kuin töissä ollessakaan. Näin ollen ensimmäinen omista lomaviikoistani on vietetty ja taaksepäin katsoessa huomaa, että aika paljon tapahtumia siihen kuuluikin. Lapset olivat odottaneet lomani alkamista kuin kuuta nousevaa, koska silloin oli luvassa päivä huvipuistossa serkkujen perheen kanssa. Alahärmän Powerpark tarjosi vauhtia jokaiseen makuun aamupäivästä alkuiltaan saakka. Päivään sisältyi useampia itsensä voittamisia, kun lapset toisiaan yllyttäen uskaltautuivat sellaisiinkin laitteisiin,jotka ennakolta olivat tuntuneet pelottavilta.
Hauska päivä jatkui yökyläilyllä serkkujen luona ja kotiin tuomisina oli autoissa kaksi lasta enemmän, kun saimme pariksi päiväksi kaksi vanhinta serkkua meille. Jälleen kerran tuli harmiteltua näitä välimatkoja, sillä serkusten välisiä yökyläilyjä olisi mukava järjestää enemmänkin, mutta esteeksi nousevat turhan pitkät välimatkat.
Viikkoon on mahtunut lisäksi jalkapallokoulua, vaatekaappien siivousta ja yleistä inventaariota, päivittelyä jatkuvasta vesisateesta (siis aikuisten oikeesti, ensi viikolla ei tarvisi sataa tippaakaan! Oma lomani ei sateesta pilalle mene, mutta maa ei enää ime.) ja tänään juhlimme Emmyn synttäreitä. Arasta pikkutytöstä on kasvanut 9-vuotias, reipas tuleva kolmosluokkalainen. En tiedä onko se tyyntä myrskyn edellä, mutta tämän päivän synttärisankarin kanssa eläminen on tällä hetkellä kovin helppoa ja mutkatonta. Iloitsen.
Ja vaikka nyt elämmekin kesän kukkeinta aikaa, sateisten iltojen tuoksussa on tuntunut häivähdys tulevasta: syksy saapuu kohta. Suoraan sanottuna en halua ajatella asiaa vielä ollenkaan. En halua ajatella sitäkään, että yöt alkavat pikku hiljaa pimetä. Nyt tarrataan vielä kiinni kesään.
