Arki

Kun käy pihalla, ei voi välttyä huomaamasta, miten erilaiselta tuuli tuntuu näin loppukesästä verrattuna alkukesän tuuleen. Alkukesän tuuli tuoksui kaikelle sille, miltä kesä parhaimmillaan tuoksuu: kukille, vesisateelle, savulle, tuoreelle ruoholle, sonnan ajolle. Se tuntui viileänä kasvoilla ja jotenkin kovin kevyeltä. Näin loppukesästä tuulen olemus on muuttunut. Kesän tuoksujen lisäksi siinä on jonkinlainen viileä välähdys, aivan kuin ennakkovaroitus tulevasta syksyn ja talven ajasta. Tuuli ei ole enää pelkästään iholla viileänä tuntuva leyhähdys, vaan se menee syvemmälle, tuntuu raaemmalta ja paleltaa. Kesätuuli muuttuu syystuuleksi ja tuo tullessaan arjen.

Tai miten sen nyt ottaa. Ei se arki täältä meiltä ainakaan ole mihinkään kesän aikana hävinnyt. Samat arkiset kuviot toistuvat päivästä toiseen, mutta se mitä arjella tarkoitan on tietenkin koulujen alku. Niin kauan kuin talossa asuu koululaisia, elämän rytmiä säätelevät enemmän tai vähemmän koulujen työ- ja loma-ajat. Kun koululaiset ovat lomalla, sitä samaa lomaa elävät vanhemmatkin, olivat sitten töissä tai eivät. Onnellisia olemme me, jotka saamme sen loma-ajan olla kotona vailla huolia siitä, mihin koululaiseni säilön siksi aikaa, kun itse käy kodin ulkopuolella töissä. Iso peukku kaikille teille, jotka luovitte kodin ulkopuolisen työn ja koululaisten loma-aikojen välillä. Ei varmasti ole mitään herkkua ainakaan joka hetki.

Arki, joka siis astuu koulun alkamisen myötä kuvioihin, tulee tänä syksynä olemaan mitä luultavimmin samantyyppistä kuin aikaisempinakin syksyinä. Meiltä lähtee aamulla kouluun kuudes-, nelos- ja kakkosluokkalainen. Kaikki siis jo konkareita koulutiellä ja siksi suuremmilta hermoiluilta ja jännityksiltä kaiketi vältytään. En vielä tässä vaiheessa halua ajatella vuoden päästä käsillä olevaa syksyä, jolloin esikoinen suuntaa yläkouluun. Silloin voi mietteet ainakin äidillä olla ihan toiset. Suurimmat muutokset arkeen tulevat olemaan perheen iskämiehellä, jonka työ tarjoaa kiireisen ja liikkuvan syksyn. Reissupäiviä on tiedossa paljon ja silloin pitää koko porukan puhaltaa yhteen hiileen, jotta paketti pysyy kasassa. Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on äitiysloman myötä mahdollisuus olla tämä syksy kotona ja hoitaa oma osuuteni täällä "kotirintamalla". Koen olevani juuri oikealla paikalla täällä, enkä hinkua töihin vielä ollenkaan. Suoraan sanottuna, tällä järjestelyllä minusta on kaikkein eniten hyötyäkin.

Onneksi ei koko syksyä tarvitse elää kerralla, vaan päivä toisensa jälkeen riittää. Ja jospa tätä kesää riittäisi vielä hetkeksi. Kovin äkkiä se taas tuntuu menneen ja minä ainakin haluaisin pitää siitä vielä kiinni. Tuntuu, että kesävarasto talvea varten ei ole vielä läheskään täynnä. Tätä valoisuutta voisin ainakin tankata ihan loputtomiin.

Osa Suomen koululaisista jatkaa vielä lomaansa hetken verran, mutta paluu koulunpenkille on edessä jokaisella viikon sisällä. Mitäpä sitä muuta osaisi toivoa ja rukoilla niin omille kuin kaikille muillekin koululaisille kuin turvallisia koulupäiviä ja -matkoja, oppimisen iloa, tekemisen meininkä, mukavia kavereita eikä yhtään kiusaamista.