Malttamattomuutta ilmassa

Iskämiehen kesäloman viimeinen päivä on huomenna. Kolme viikkoa sitten meillä oli pieni toive siitä, että josko olisi mahdollista, että saunoisimme kesäloman viimeisenä lauantaina uudessa saunassa. Aika nopeasti remontin päästyä vauhtiin tuli selväksi, että tämä toive ei toteudu. Vaikka olemme saaneet remonttiin apua ja iskämies on tehnyt välillä hyvinkin pitkää päivää pesuhuoneessa, putkimiehellä ja sähkömiehellä on omat aikataulunsa ja työnsä ja sieltä tulivat raamit meidänkin remonttiaikataululle. Vielä ei ole valmista, mutta voiton puolella jo ollaan. 

Urakka on siinä mallissa, että kaikki tehtävä työ jättää näkyvän jäljen. Vesieristeet ja muut kalvot ja töhnät, joita kaakeleiden alle laitetaan, on laitettu, laastit ovat kuivuneet ja nyt on lähinnä pintatöiden ja hienosäädön aika. Autotallissa odottavat uudet lauteet käsittelyä, kylppärikalusteet odottavat sähkö- ja putkimiestä ja ovenpielet uusia ovia. Ero entiseen on... no, sanotaanko näin, että kyllä sen huomaa, että jotakin on tehty;)

Tähän asti työ on joutunut aikataulussa ja aivan mukavassa tahdissa. Kun maanantai koittaa, hommien tahti hidastuu huomattavasti. Jonkinlainen malttamattomuus hiipii mieleen. Huomaan ajattelevani useammin ja useammin, että olisipa jo valmista. Mutta vielä pitää jaksaa odotta, hetki tai kaksi. Siihen asti jatkamme pihasuihkuja, jotka ennakkoluuloista huolimatta ovat osoittautuneet varsin mukaviksi kokemuksiksi. Ennen remonttia ajattelin, että kutsumme itsemme vähän sinne sun tänne suihkuun ja saunaan, mutta eipä siihen ole ollut tarvetta. Hyvin on pihasuihkukin pelittänyt. Jopa niin hyvin, että huomasin tässä yhtenä iltana toivovani, että olisin jonkinlainen keksijä, joka osaisi suunnitella sadeveden keräilyjärjestelmän, joka lämmitettäisiin aurinkokennoilla ja siitä vesi ohjattaisiin pihalla ihan pysyvästi olevaan kesäsuihkuun.

Laatoituksen välillä on ollut päiviä, jolloin on vain pitänyt odottaa kuivumista. Nämä päivät ovat tarjonneet meille mahdollisuuden pieneen lomareissuun, joka suuntautui Etelä-Pohjanmaalle serkkujen luo ja Powerparkkiin.

Voi mitä kieputusta se taas oli yksi kokonainen päivä! On kyllä hieno homma, että meillä on kohtuullisen automatkan päässä noin kiva retkikohde. Viime kesänä minun piti jättää aika moni laite käymättä, kun pikku-ukko kasvoi masussa ja monen laitteen kohdalla oli ohjeet, ettei sovellu raskaana oleville. Nyt pääsin vuoristorataankin, aivan hirveää ja tosi siistiä yhtä aikaa:D

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Kiitos vielä yhteisesti kaikille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseen! Koitan jaksaa tämän malttamattomuuden kanssa vielä viikon tai kaksi.