Kuninkaallista häähumua

Kuinkas moni seurasi eilen brittien häähumua, kun prinssi Harry sai Meganinsa tai Megan Harrynsa tai he toisensa? Kuvat olen napannut televisioruudulta tänään, kun en eilen muka ehtinyt häitä suorana seurata. Kaunis ilma ja monenlaiset pihatyöt pitivät hyvällä tavalla kiireisenä. Mutta tänään iltapäivällä istahdimme tyttöjen kanssa sohvalle ja uppouduimme hetkeksi kuninkaalliseen häähumuun. Kai meissä jokaisessa kuitenkin asuu jokin pieni, sisäinen prinsessa.

Olihan siinä seurattavaa. Silminnähden onnellinen hääpari, upeaa pukuloistoa, kauniita maisemia ja kaikella tavalla loisteliasta säihkettä niin upeiden koristeiden, kukka-asetelmien kuin jalokivienkin osalta. Meno on toisenlaista kuin täällä kotoisassa tasavallassa.

Vaikka olen ihan aidosti sitä mieltä, että on vain ja ainoastaan hyvä, kun Suomi on tasavalta, niin jokin noissa kuninkaallisissa silti viehättää. Heidän elämänsä on niin kaukana omastani kuin kuu on maasta, joten heitä voi seurata ilman, että on samalla kateellinen tai mieti, kuinka saisi omasta elämästään samanlaisen. Ja oikeastaan, haluaisinko edes, että elämäni olisi samanlaista kuin kuninkaallisten elämä? Olisinko valmis luopumaan käytännössä kaikesta yksityisyydestäni? Olisinko valmis ottamaan vastaan julkisuuden nurjankin puolen, sillä ei ole epäilystäkään, etteikö sellaistakin ole tarjolla jokaiselle kuninkaalliselle. Pystyisinkö käyttämään asemaani niin, että voisin edistää itsellleni tärkeitä asioita? Osaisinko pitää suuni kiinni silloin, kun on sen aika? Ei ole pelkurin osa mennä naimisiin prinssin kanssa. Se vaatii sellaista rohkeutta ja itsetuntoa, jota meillä jokaisella ei ole. Prinsessan elämää on mukava seurata, kun itse voi turvallisesti olla täydellinen tuntemattomuus kaikille.

Rojalistia minusta ei kuitenkaan saa, vaikka kuninkaallisia onkin mielenkiintoista seurata. Tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta, että toiset ovat pelkästään syntyperänsä vuoksi etuoikeutettuja tietynlaiseen asemaan ja elintasoon. Asemaan, joka ei varmastikaan tunnu aina etuoikeudelta kantajansa mielestä, sillä samalla kun saa ison kasan etuuksia itselleen, joutuu ottamaan harteilleen aikamoisen velvollisuuksien ja vaatimusten taakan. Ja ihan näin tavallisen veronmaksajan kannalta ajateltuna, en haluaisi että omia veroeurojani käytettäisiin jonkun tietyn suvun jäsenten elämän kustantamiseen olkoonkin, että he olisivat käyntikorttina omalle maalleni ja puhuisivat tärkeiden asioiden puolesta.

Mieluummin äänestän muutaman vuoden välein reiluissa vaaleissa Suomelle presidentin. Tokihan niitä veroeuroja käytetään presidenttiinkin, mutta se asema on kuitenkin jollakin tavoin itse ansaittava, eikä riitä, että on vain sattunut syntymään siniveriseksi.

Tuossa blogin sivupalkissa on luettelo blogeista, joita seuraan. Sieltä löytyy muutama suomenkielinen blogi, joka keskittyy kuninkaallisten elämään. Käykäähän tutustumassa, jos aihepiiri kiinnostaa. Uudelle kuninkaalliselle herttuaparille toivon onnellisia, yhteisiä vuosia.