Eilen, lauantaiaamuna, istuimme tulevan eskarilaisen kanssa keittiössä aamupalalla. Koululaiset nukkuivat vielä kaikki ja pikkuveli oli iskän kanssa pukemassa. Nelly kysyi, mitä tänään tehtäisiin. Kun kerroin, ettei lauantaille ollut mitään sen kummempia suunnitelmia tavallisten kotitöiden lisäksi, Nelly sanoi, että hänellä olisi yksi toive: "Minä haluaisin, että me mentäisiin ihan koko perhe jonnekin syömään. Vaikka hampurilaisia Hesburgeriin. Kaikki yhdessä."
Tämä toive tuntui jotenkin liikuttavalta. Että oltaisiin kaikki yhdessä ja syötäisiin. Itse olen kasvanut perheessä, jossa syötiin joka päivä yhdessä. Se oli niin normaali tilanne, että siitä poikkeaminen johtui aina jostakin erityisestä tilanteesta. Tällä hetkellä meidän perheessä syödään yhdessä korkeintaan viikonloppuisin, arkisin ei käytännössä koskaan. Kaikkeen tottuu ja meidän uusi normaali on tällä hetkellä se, että iskämies ei jaa yhteistä ruokahetkeä arkipäivisin meidän kanssamme. Tätä taustaa vasten tuntui, että tämän pienen toiveen täyttäminen on tärkeää. Että olisimme yhdessä ja söisimme. Eilen emme lähteneet minnekään syömään, mutta sovimme, että sunnuntaina tämä toive täytetään ja näin myös teimme.
Itse asiassa ulkonasyömistä tuli tälle päivälle osalle perheestä kaksi kertaa, kun ensin aamupäivällä olin tyttöjen kanssa pyhäkoulun kevään päätöskokoontumisessa. Istuimme nuotiolla ja paistoimme makkaraa. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme sitten kevätajelulle ja samalla kävimme syömässä niitä jo ennalta sovittuja hampurilaisia. Samalla reissulla kävimme meren rannassa haistelemassa joko kevättuuli olisi muuttunut kesätuuleksi. En oikein tiedä, mutta tuulta löytyi joka tapauksessa ja paljon. Toivottavasti tuleva kesä olisi lämpimämpi mitä edellisvuotinen. Olisi niin mukavaa pakata eväät autoon ja hurauttaa uimaan oikein pitkän kaavan mukaan. Mutta lämpöä tämä toive toteutuakseen vaatii.
Joka tapauksessa, vaikkei vielä voi täysin kesästä puhua, niin koko ajan lisääntyvä vihreä, lintujen laulu ja pitempään ja pitempään jatkuva valoisuus iltaisin saavat mielen kovasti jo kesätaajuudelle.
Nyt jännätään Suomen peliä. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Itse asiassa ulkonasyömistä tuli tälle päivälle osalle perheestä kaksi kertaa, kun ensin aamupäivällä olin tyttöjen kanssa pyhäkoulun kevään päätöskokoontumisessa. Istuimme nuotiolla ja paistoimme makkaraa. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme sitten kevätajelulle ja samalla kävimme syömässä niitä jo ennalta sovittuja hampurilaisia. Samalla reissulla kävimme meren rannassa haistelemassa joko kevättuuli olisi muuttunut kesätuuleksi. En oikein tiedä, mutta tuulta löytyi joka tapauksessa ja paljon. Toivottavasti tuleva kesä olisi lämpimämpi mitä edellisvuotinen. Olisi niin mukavaa pakata eväät autoon ja hurauttaa uimaan oikein pitkän kaavan mukaan. Mutta lämpöä tämä toive toteutuakseen vaatii.
Joka tapauksessa, vaikkei vielä voi täysin kesästä puhua, niin koko ajan lisääntyvä vihreä, lintujen laulu ja pitempään ja pitempään jatkuva valoisuus iltaisin saavat mielen kovasti jo kesätaajuudelle.
Nyt jännätään Suomen peliä. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti