Tämän kuun alussa kirjoittelin ajatuksiani siitä, miten marraskuu on aika armollinen kuukausi, koska se ei vaadi meiltä juuri mitään. Sen kun vaan ollaan ja eletään ja näinhän sitä on tullut tehtyä. Tämä marraskuu onkin ollut täynnä sitä tavallistakin tavallisempaa arkea. Ja ei tuleva joulukuukaan mitään suuria muutoksia tähän tavalliseen elämään ole tuomassa, mutta toki ne perinteiset joulukuuhun kuuluvat työt ja touhut tekevät vuoden viimeisestä kuukaudesta aina hyvällä tavalla erikoisen.

Toissapäivänä koitimme tyttöjen kanssa ottaa muutamia jouluisia kuvia mahdollisia joulukortteja varten. Tarkoituksena oli, että kuvien pääosassa olisi meidän koko perheen oma pieni joulutonttu. Tämä vajaa kaksi vuotias joulutonttu on tällä hetkellä varsin kiinnostunut valokuvauksesta, mutta ei suinkaan niin, että hän haluaisi olla kuvattavana. Häntä kiinnostaa itse kamera/puhelin ja sen etukamera, josta hän voi nähdä oman kuvansa. Kuvien otosta tuli siis varsin mielenkiintoinen sessio erinäistä häsläystä. Lähempänä joulua tuttavat voivat nähdä, tuliko kuvista yhtään mitään. Tuo ylläoleva kuva pakenevasta selästä tiivistäköön kaiken olennaisen. 

Huomenna se sitten alkaa, joulukuu. Joulukalenterit ovat valmiina ja innolla odotan monien blogien tiheää päivitystahtia, joilla joulukuussa lukijoita hemmotellaan. Itsekin haaveilen kirjoittavani usein, mutta mitään joka päivä päivittyvää blogikalenteria en sentään uskalla luvata.

Marraskuu päättyy tuuleen ja sateeseen. Keskipäivällä on hämärämpää kuin kesäyönä. Olin aamulla koululaisten adventtikirkossa ja voi miten mukava ja jouluinen tunnelma siellä oli. Kuusi koristi kirkkoa ja tutut adventinajan laulut ja virret soivat kauniisti. Ei hullumpi aloitus viikonlopulle.

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!