Aatonaaton aamu

On taas yhdessä otsikossa monta aata. Tämä suomenkieli jaksaa riemastuttaa minua kerta toisensa jälkeen. Ja riemastuttaa tämä aatonaaton aamukin. Ei varmasti yhtä paljon kuin vielä nukkumassa olevia lapsia, mutta jotakin aivan mahdottoman mukavaa tässä päivässä on, on aina ollut.

Joulun tuntu on lisääntynyt päivä päivältä. Kuusi on ollut koristeltuna olohuoneessa nyt pari päivää ja eilen lapset kävivät koristelemassa mummulan kuusen. Mummulassa pidettiin myös mummun lupaamat jäätelökestit joululoman alkamisen kunniaksi. Suurimmat ruokaostokset on tehty ja kaupassakin oli mukava huomata, että väki oli liikkeellä hyvällä tuulella ja asenteella.

Tämän aamun ensimmäinen homma kahvin keittämisen ohella oli tulien laittaminen leivinuuniin. Kinkku odottaa paistamista ja illalla sitä saadaan jo  maistaa. Tulen kohina leivinuunissa on kaunis ja tunnelmallinen ääni, joka kuuluu joulun lisäksi koko talvikauteen. Tämä päivä tulee pitämään sisällään kaikenlaista pientä puuhaa ja valmistelua niin sisällä kuin ulkonakin, mutta kyllä jo tässä vaiheessa voi sanoa, että joulu on täällä. Tänä vuonna tämmöisenä kuin on, ensi vuonna jonain toisenlaisena.

Itse olen löytänyt rennon tahdin jouluvalmisteluihin ison perheen myötä. Saattaa kuulostaa hieman ristiriitaiselta, mutta näin se on tai ainakin minun kohdallani se menee näin. Silloin, kun meillä oli vähemmän lapsia, minusta tuntui, että jouluvalmistelut piti saada jollakin tasolla "valmiiksi". Joulun alla piti saavuttaa hetki, jolloin kaikki oli tehty. Piti saavuttaa hetki, jolloin kotona kaikki oli siistiä, keittiössä kaikki oli valmiina ja edes pienen ohikiitävän sekunnin ajan näyttäisi siltä, että jos ei nyt maailmassa niin ainakin meillä asiat olivat tehtyinä, siistinä ja valmiina joulua varten. 

Seitsemään henkeen kasvanut perhe on opettanut  minulle kaikkien juhlapäivien ja muunkin elämän suhteen, ettei sellaista valmista hetkeä tule. Ja ihan rehellisesti voin sanoa, etten sellaista enää kaipaakaan. Tai... ehkä ihan vähän kaipaan, mutta oikeasti vain tosi tosi vähän (heh). Jos keittiö on siisti, niin kohta siellä on joku kaivamassa välipalaa. Jos eteinen on järjestetty, niin kohta siellä on kengät levällään. Jos pyykkikorit ovat lähes tyhjiä, niin ei hätää, kuopus syö varmasti hotkimalla ja oksentaa päivällä vaihdetut lakanat vaihtokuntoon (tosi tarina eiliseltä).

Kun valmista hetkeä ei ole eikä tule, tulee vapaus tehdä asioita siinä järjestyksessä kuin ne eteen tulevat, rauhassa ja vähemmällä kiireellä. Tämä on ehkä arkisempaa, mutta ainakin meille paljon toimivampaa. Ja koska kaikki olemme erilaisia, heitäkin varmasti löytyy, joilla on paljon enemmän lapsia mitä meillä ja silti ennen joulua talossa on "kaikki valmiina"-hetki. Vinkkejä tähän tilaan pääsemiseen saa jakaa kommenttilaatikossa:)

Mutta, oli valmista tai ei, Puronvarresa hiljennytään ja rauhoitutaan tai oikeastaan asetutaan joulun viettoon. Toivon jokaiselle blogini lukijalle hyvää joulua! Olkoon joulusi sellainen kuin toivot.