Joulupäivän illassa

Ajattelen usein joulukuuta ja joulun aikaa helminauhana, johon yksi kerrallaan solahtaa helmi toisensa jälkeen pienten ja isopien jouluisten tapahtumien muodossa. Tässä vaiheessa helminauha alkaa olla jo aika täysi, muttei onneksi vielä valmis kuitenkaan. En ollenkaan ymmärrä sitä, että toiset meistä ajattelevat joulun olevan joulupäivän iltana suunnilleen jo ohi. Miksi ihmeessä, koska nythän on juuri tässä hetkessä se ihan ydinjoulu, jota itse ainakin haluan viettää ihan kunnolla loppuun asti.

Tämän vuoden jouluhelminauha muistuttaa kovasti useita viime vuosien helminauhoja. Eikä se haittaa ollenkaan, sillä sehän kertoo vain siitä, että tähän asti meillä on ollut oikein mukava, lämminhenkinen ja varsin perinteinen joulunaika. Oikeastaan suurin muutos edellisiin vuosiin oli, että meillä oli ensimmäistä kertaa kolmen maakunnan mummulan väki aattona kylässä ja vastaavasti lähempänä asuvat isovanhemmat matkasivat tänä jouluna kauempana asuvia lastenlapsia katsomaan.

Saimme valkean joulun, niin kuin ilmeisesti lähes kaikki suomalaiset. Jouluaatonhartaus täydessä kirkossa oli joulun sanoman ytimessä, jouluruoka on maistunut yhtä hyvältä kuin aina ennenkin, lasten jännitys joulupukkia odottaessa oli käsinkosketeltavaa, jouluaattoilta oli täynnä hulinaa, iloisia ilmeitä, mukavia vieraita ja kaikenlaista hyvää syötävää. Tänään saattelimme mummulan väen kotimatkalle ja lopun päivää olemme vain olleet, syöneet, pelanneet pelejä, syöneet taas vähän lisää ja katsoneet telkkaria. 

Jostain on löytynyt vapaus vain olla ja se on tehnyt mielen hyväksi. Olemisen vapaudella en tarkoita totaalista joutilaisuutta, sillä tokihan tässä on koko ajan kaikenlaista tehtävää ja hoidettavaa, jotta homma pyörii. Tarkoitan tällä vapaudella sitä, että kaiken pakollisen tekemisen lisäksi en ole enää hokemassa itselleni, että nyt kohta täytyy lähteä lenkille, koska suklaata on tullut taas mussutettua enenmmän kuin laki ja asetukset ja sokeriarvot sallivat ja lenkin jälkeen keksin taas jonkun muun "muka tärkeän" asian, joka täytyy hoitaa ennen kuin voin taas ottaa hetken rennosti. Ehkä tähän olemiseen vapauteen auttoi se, mistä kirjoittelin jo aikaisemmin, ettei tämän kokoisen perheen joulu ole koskaan valmis, eikä sellaista kannata edes yrittää. Tänä jouluna keskeneräinen on ollut riittävän valmista.

Ja huomenna saamme jatkaa joulun viettoa. Onneksi helmiä on vielä jäljellä.