Arjen ja pyhän välimaastossa

Joulun ja uudenvuoden väliin jäävät päivät ja sitten taas uudenvuoden ja loppiaisen välissä olevat päivät ovat jonkinlaista välitilaa kaikki. Enää ei eletä joulunpyhiä, arki on kuvioissa monella tapaa jo mukana, mutta mieli on edelleen eräänlaisessa joulukuplassa. Ei oikein tiedä mikä on. Koululaiset ovat kotona ja kuusi komeilee edelleen olohuoneessa ja minulle nämä kaksi asiaa edustavat jotain muuta kuin sitä talvikuukausiin kuuluvaa arkea. Sitten taas toisaalta iskämies on ollut töissä jo päiväkausia, ruokapöytään istuttaessa lautaselle lapataan kalakeittoa ja aamuisin syödään kahvin kanssa kiltisti voileipää pullan ja tähtitortun asemasta (konvehdeista nyt puhumattakaan). Ne ovat hyvinkin arkisia ja arkeen kuuluvia asioita. Elämä on vähän kuin sekä että. Arki ja pyhä. Tavallinen ja poikkeuksellinen. 

Tammikuun alku on aina sekoitus kaikkea mahdollista. Oma jouluminäni haluaisi pitää vielä kiinni kaikesta jouluisesta, vaikka järkiminä koittaa sanoa, että kuusi lähtee ensi viikolla. Ja aikaisemmista vuosista tiedän, että tämä jouluminän ja järkiminän välinen kinastelu päättyy siihen, että kuusi lähtee, mutta ikkunoiden jouluvalot vielä jäävät. Joululaulujen kuuntelemisen olen lopettanut jo. En ole koskaan oikein osannut kuunnella niitä enää joulunpyhien jälkeen.

Ja se lopullinen arki koittaa maanantaina, kun koululaiset palaavat takaisin kouluihinsa. Kukin tyylillään: eskarilainen on ollut harmissaan liian pitkästä joululomasta ja olisi ollut jo aaton jälkeen valmis palaamaan kouluun ja tästä eteenpäin innokkuus kouluun lähtemisen kanssa on suoraan riippuvainen luokka-asteesta; mitä ylempi luokka sen matalamapi kiinnostus. Ajattelen niin, että  ei mitään uutta auringon alla tässäkään asiassa (vaikka luulen niin, että kyllä ne kaikki salaa mielessään ainakin vähän jo haluavatkin kouluun).

Loman loppuun saimme tyttöjen kovasti odottaman serkkutytön kylään viikonlopuksi. Eipä heille ole juuri tarvinnut tekemistä keksiä. Iltapalallekin pääsin suoraan pöytään lenkiltä tullessani. Vastapaistetut vohvelit kermavaahdon ja vadelmahillon kanssa olivatkin hyvää vastapainoa pikkupakkasessa tehdylle lenkille.