Tammikuun puoliväli on ohitettu ja talvi on täysillä tässä ja nyt. Etelä-Suomessa on ainakin uutisista päätellen ollut tänään oikein kunnon myräkkä, valkoiseksi kurittajaksikin sitä jossakin tituleerattiin. Täällä pohjoisemmassa on tavallisempaa, lunta sataa ja on pakkasta eli yksinkertaisemmin: täällä on talvi. Oma mieli on sillä tavalla levottomassa tilassa, että haikailen jo kevään perään. Tai ainakin lisävalon ottaisin mieluusti vastaan. Ja onhan se päivä jo pidentynytkin. Parhaiten sen huomaa siitä, että ennen joulua esikoinen tuli koulusta kotiin pimeässä, tänään eivät katuvalotkaan olleet ennättäneet syttyä, kun hän oli kotona. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... kevättä kohti.
Loppiaisen jälkeiset kaksi viikkoa ovat olleet hyvin tavallisia ja arkisia viikkoja. Iskämiehen työreissuja niihin on mahtunut jo useita ja se tarkoittaa, että allekirjoittanut saa pyörittää tätä arkirulettia niin kuin parhaaksi näkee. Ja pyöritänhän minä ihan mielelläni, mutta sen verran veroja se vie, että aika usein tunnen itseni väsyneeksi. Ja jos en väsyneeksi, niin ainakin tuntuu siltä, että tätä tammikuuta on kestänyt jo vaikka kuinka pitkään. Hyvässä ja pahassa.
Mitä tunnelmia tähän pitkältä tuntuvaan tammikuun arkeen on sitten mahtunut? Tässä muutamia hajanaisia ajatuksia.
Tänä tavallisena tammikuun torstaina minä olen
... ollut tyytyväinen siivottuun kotiin ja siihen, että kaikki lapset tekivät mukisematta osuutensa viikkosiivouksesta.
... tuntenut haikeutta, kun otin osan jouluisimmista valoista pois ikkunoista. Millainen mahtaa olla elämä ensi marraskuussa, kun ne taas esille kaivetaan?
... miettinyt elämän kulkua. Vaikka tämä tammikuu tuntuu kuluvan etanan vauhtia, niin vuodet juoksevat. Viime viikolla meidän neiti eskarilainen täytti seitsemän vuotta ja ylihuomenna vauvani täyttää kaksi! Meidän tammikuun lapset💗💙
... nauranut makeasti meidän vauvan kuopuksen tempauksille, niin kuin oikeastaan jokaisena muunakin päivänä. Erityisesti tänään nauratti, kun hän on oppinut kutsumaan isoveljeään oikealla nimellä ja sitä nimeä on nyt sitten huudettu ihan koko ajan ja suureen ääneen.
... haaveillut matkasta Helsinkiin. Jostakin syystä tuo valkoisen kurittajan runnoma pääkaupunki vetää puoleensa. Haluaisin viettää siellä aikaa niin, että ehtisin ihan kunnolla kierrellä paikkoja, enkä vain juosta nopeasti kohteesta A kohteeseen B.
... harmitellut, että taas jäi moni asia aikomuksen tasolle. Pitäisi kai vähitellen hyväksyä se tosiasia, että varsinkin tämmöisinä yksinolopäivinä, suurin osa ajasta menee välttämättömyyksien hoitamiseen.
... ollut samaa mieltä eskarilaisen kanssa, joka kesken iltapalan totesi: "Tämä on hyvä hetki." Istuimme porukalla syömässä iltapalaa, höpöttelimme kaikenlaista ja se oli hyvä hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti