Kevättä ja karjalanpiirakoita

Kulunut viikko on kulunut... noh... nopeasti. Mutta siinä missä viikonpäivät ovat seuranneet toistaan vauhdilla, ulkona kevät on jotenkin tuntunut junnaavan paikoillaan. Ja mikäs ihme se on, yöpakkaset ovat paukkuneet, eikä päiväsaikaakaan lämpömittari ole ennätyksiä kolkutellut. Kun oma mieli on täysin valmis jättämään talven taakseen, tällainen paikallaan junnaava kevät tuntuu ärsyttävän hitaalta. Ja tällaista tämä taitaa olla joka vuosi, sen aina vain ehtii unohtaa. Mieli kiirehtii sulavan lumen edelle ja ajatuksissani haravoin pihaa, vaikka kulottuneen nurmikon paikalla on vielä lumihanki. Terassille on kiva kuvitella orvokkiamppeleita, vaikka syksyllä istutetut ja tätä nykyä ruskeiksi muuttuneet kanervat odottavat siirtoa sinne minne muukin haravointijäte kipataan. Se odotettu vaaleanvihreä, raikas, lämmin ja uutta kasvua puskeva kevät on kutkuttavan lähellä, mutta silti vielä matkan päässä.

Tänään pidimme oikein perinteisen leipomuspäivän äitin ja tätin kanssa. Työn alle otettiin karjalanpiirakat. Ennen aloittamista arvelimme, että paistamisen kanssa tulee kiire, mutta loppujen lopuksi työtahti oli juuri sopiva: yksi kauli piirakat, toinen täytti ja rypytti ja kolmas paistoi ja teki uutta taikinaa (ja hyppäsi ulkona kuvaamassa kaatuvaa puuta). Lopputuloksena oli parisataa maistuvaa piirakkaa ja väittely siitä miten ne jaetaan:D

Maistuvaa lauantai-iltaa kaikille, jotka tätä lukevat. Huomenna on erinomainen päivä menettää äänensä, jos ei ole tehnyt sitä jo ennakkoon!

Kevät

Talvivaatteiden pesua (senkin uhalla, että ensi viikolla on kylmiä päiviä).

Pohdintaa, milloin on oikea aika vaihtaa autoon kesärenkaat.

Sulavaa lunta, jota on tunti tunnilta vähemmän.

Suunnitelmia ja haaveiluja tuleville kuukausille.

Auringon paistetta likaisten ikkunoiden lävitse.

Päivä päivältä lisääntyvää lintujen laulua.

Vuodenaika, jota ennen inhosin.

Valoa, valoa ja vielä lisää valoa.

Ensimmäiset joutsenet pelloilla.

Lumen alta paljastuvia roskia.

Sulat ja kuivat tiet aamuisin.

Vesilammikoita ja rapakkoa.

Auringon lämpö kasvoilla.

Talvikenkien varastointia.

Pyörien huoltoa.

Pihakahvit.

Kevät.

Talven viimeiset päivät, toivottavasti

Viikko sitten vietimme pitkästä aikaa viikonlopun kolmen maakunnan mummulassa. Keskisessä Suomessa on aina tähän aikaan vuodesta enemmän lunta kuin rannikolla, joten kelit olivat vielä talviset. Mutta onneksi hyvin kevättalviset kelit kuitenkin. Aurinko paistoi ja lämmitti, taivas oli kirkkaan sininen. Tuta oli lainannut viikonlopuksi isojen ja pienten mieleen olevan "leikkikalun", jonka parissa kaikki viihtyivät.

Taisi olla viimeiset hetket moottorikelkkailulle, joten siitä otettiin kaikki ilo irti. Isoveli pääsi kyydittämään serkkujaan ja siskojaan. Kaikkein eniten kyydistä taisi kuitenkin nauttia pikkuveli, joka ei olisi muuta tehnytkään kuin istunut kelkan kyydissä. 

Viikonlopun jälkeen oli hyvä siirtää ajatukset ja suunnitelmat kevättä kohti samalla, kun kellotkin siirrettiin kesäaikaan. Kellojen siirto tuntuu vuosi vuodelta yhä tyhmemmältä touhulta , joten täällä ainakin on yksi, jolle sopii vallan mainiosti,  että moisesta touhusta luovutaan kokonaan. Sama se jäädäänkö kesä- vai talviaikaan, kunhan ei tarvitse enää viisareihin koskea.

Tällä hetkellä lumet sulavat vauhdilla. Hei hei talvi, tervetuloa kevät!

Viikko paketissa

Pyhä aamu, ulkona paistaa aurinko, tuulee ja pellolla on kestohanki. Tähän on tultu: pyhäaamuisin lapsista kaikki yli kymppivuotiaat nukkuvat paljon ja pitkään sillä aikaa, kun nuoremmat ehtivät leikkiä ja ulkoilla. Aurinko lämmitti mukavasti heti aamusta, mutta liukasta on pihalla edelleen. Onneksi hanki kantoi pellolla, niin pystyimme olemaan siellä. Tai ainakin se kantoi lapsia ihan täysin. Oman painoni alla upposin välillä, mikä teki kulkemisestani sen verran koomisen näköistä, että eskarilainen arveli  minun tarjoavan naapureille ilmaista hupia koko rahan edestä ("On varmaan aika noloa, kun uppoaa.").

Takana on hyvin tavallinen viikko. Viikko, jollaisia mahtuu vuoteen useita kymmeniä. Viikko, jonka kulun unohtaa hyvin helposti, kun uusi ja samanlainen viikko alkaa. Ja niinpä ajattelin kirjata ylös niitä pieniä, yksittäisiä tapahtumia viikon aikana, jotta en unohtaisi kaikkea siitä tavallisuudesta, joka meitä ympäröi.

Viikko sitten sunnuntaina lähdimme käymään kahden vanhimman lapsen kanssa lähimäessä. Esikoinen vuokrasi kaverinsa kanssa laudat ja harjoittelivat sitä lajia yrityksen ja monen pyllähdyksen kautta. Minä laskin kahdella suksella vanhimman tyttären kanssa. Mittari näytti lämpöasteita, mutta hyvin pystyimme laskettelemaan. Väkeä ei ollut liikaa mäessä, joten saimme sopivasti harjoittelurauhaa ilman suurta tungosta.

Maanantaina iskämies lähti aamuyöllä työreissulle ja me muut pyöräytimme aamulla arkiviikon käyntiin. Illalla oli joka maanantaiseen tapaan vuorossa lauluporukkamme treenit. Harjoittelun alla on pari kappaletta, joiden sovituksista tykkään paljon, mutta samalla ne haastavat itseni omien taitojeni kanssa ylärajoille. Tuntui kivalta, kun homma rupesi sujumaan ja välillä kuulosti jo ihan siltä, että muutama kohta meni oikein:D

Tiistaina taas oli partion vuoro (meillä nämä viikot alkavat aina varsin vauhdikkaasti) illalla. Tällä kertaa kokoonnuimme isompien partiolaisten kanssa meillä ja teimme karjalanpiirakoita. Mahtavasti yhteen toimivan porukan kanssa oli kiva puuhata ja piirakoista tuli hyviä. Illasta jäi hyvä ja virkistynyt mieli. Iskämieskin kotiutui ennen puolta yötä.

Keskiviikkona työpäivän jälkeen oli kotityöilta: yleistä järjestelyä ja pyykinpesua riittää aina. Lapsilla oli kavereita kylässä.

Torstaina meidän keskimmäinen täytti 10-vuotta. Ajatukset olivat monesti päivän aikana kymmenen vuoden takaisessa päivässä. Iskämies oli reissussa, mutta tuli illaksi kotiin, niin ehdimme vähän herkutella perheen kesken ja juhlia synttärisankaria.

Perjantaina olo oli aika väsynyt, mutta jatkoimme edellisenä päivänä aloitettua viikkosiivousta porukalla. Kauppareissu tuli tehtyä ja vanhin tytär kävi ratsastamassa. Leivoin ja valmistelin viikonlopun synttärijuhlia. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Illalla, kun pikku-ukko oli jo mennyt nukkumaan, hän heräsi ja oksensi. Lakanat vaihtoon ja uusi lasti. Taas uudet lakanat ja niin edelleen.... Olemme olleet koko talven varsin terveenä, joten sikäli ei ole oikeutta marista, mutta ei se kiva tilanne ollut kertoa synttärisankarille, että viikonlopun juhlista ei tulisikaan mitään. Mutta vaihtoehtojakaan ei ollut.

Lauantai meni jännittäessä kuinka moni oksentaa. Onneksi ei kukaan ja pikku-ukkokin vaikutti olevan aivan entisensä. Mieltä lämmitti katsoa, miten sisarukset yrittivät piristää synttärisankaria ja keksiä kaikenlaista kivaa tekemistä peruuntuneiden juhlien tilalle.

Että sellainen viikko. Tänään päällimmäisenä ajatuksena toive, ettei kukaan oksentaisi. Toistaiseksi näyttää hyvältä. 

Mukavaa ja aurinkoista pyhää kaikille!

p.s. Jostakin syystä en pysty lisäämään kuvia ollenkaan tähän postaukseen. Tällä kertaa mennään siis näin, pelkän tekstin kanssa.

Tuiki tavallinen lauantai

Tänään on ollut hyvin tavallinen lauantai. Niin tavallinen, että tästä päivästä ei kukaan muista mitään kuukauden päästä. Todennäköisesti jo ensi viikon lauantaina joutuisin pinnistelemään muistiani, että mitä ihmettä puuhasimme viikko sitten. Ja tästä kaikesta tavallisuudesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen tämä on ollut oikein hyvä päivä.

Aamulla on hyvä herätä, kun ulkona ei ole enää säkkipimeää. On jotenkin lohdullinen ajatus, että vaikka kello herättää ennen kuutta, ulkona on jo päivä valkenemassa hyvää vauhtia. Herään viikonloppuisin suunnilleen samaan aikaa kuin arkenakin. Aamusta päivä paras ja kun päivälle saa hyvän alun, se yleensä sujuu ihan mallikkaasti iltaan saakka. 

Aamukahvia kuppi ja vielä toinenkin, blogien lukemista ja instan selaamista pitempään kuin arkena ja sitten kauppaan. Tulevan viikon ruokaostokset täyttivät tuttuun tapaan auton takakontin. Kassalla, tukkiessani taas koko liukuhihnan, mietin olisiko sittenkin parempi tehdä viikossa useammat "puoli isot" ostokset, jolloin kerralla kotiin raahattavien kassien määrä olisi vähemmän. Siihen menisi kuitenkin niin paljon aikaa, että taidan jatkaa tätä "hirmuostokset kerran viikossa"-taktiikkaa. Ja kun menee aamulla riittävän aikaisin kauppaan ei tungoskaan häiritse, puolin taikka toisin.

Kun kauppaostokset oli saatu kaappeihin, tein ison sämpylätaikinan, jonka sitten tyttöjen kanssa leivoimme sämpylöiksi. Miesväki teki pitkän päivän pihalla moottorisahan ja puiden parissa. Ja hyvin mahtui päivään vielä lasten kaverikyläilyjäkin. Nyt on aika rauhoittua iltaan: Voice of Finland telkkarista, saunaa, herkkuja ja Putouksen uuden kauden avaus.

Leppoisaa lauantaita!

Pieniä taikoja

Savon serkkulaan suuntautuneeseen yhden yön pikapyrähdykseen kuului myös yksi, ihan spesiaali juttu vain meille vanhemmille. Olen tainnut "muutamia" kertoja mainostaa täälläkin, että Juha Tapio on yksi suurimmista suosikeistani suomalaisen kevyen musiikin saralla. Tämä fanitus on alkanut jo niistä ajoista, jolloin Juha Tapio oli melko tuntematon nuorimies kitaransa kanssa erilaisissa hengellisissä tapahtumissa. Tänä päivänä tämä ei-enää-ihan-niin-nuori mies soittaa edelleen kitaraa, omaa edelleen aivan upean lauluäänen ja kirjoittaa lauluja, joiden sanat tulevat lähelle ja koskettavat ihan aidosti. Tuntemattomuudesta on noussut muusikko, jonka kaikki tietävät. Itse olen myös sitä mieltä, että Juha Tapio on tällä hetkellä paljon enemmän Jumalan asialla, kun laulaa maallisiin aiheisiin keskittyviä lauluja mitä silloin, kun hänen musiikkinsa oli enemmän gospelia. Aitous näkyy, kuuluu ja löytää tarttumapintaa, oli kyse mistä elämän osa-alueesta tahansa.

Sunnuntaina lähdimme miehen kanssa kohti Kuopiota. Taskussa polttelivat jo ennen joulua ostetut liput iltapäivän konserttiin, joka oli yksi 29:stä loppuunmyydystä levynjulkistamiskiertueen konserteista. Juha Tapion uusin levy "Pieniä taikoja" oli sävyltään aika paljon erilainen vuosi sitten ilmestyneen levyn kanssa. Vuosi sitten huhtikuussa olimme edellisen kerran häntä kuuntelemassa ja silloin konserttipaikkana oli Turun Logomo, loppuunmyydyllä salilla silloinkin. Väkeä oli monikymmenkertainen määrä Kuopion konserttiin verrattuna ja musiikki oli hyvää ja radiosoittoon erittäin sopivaa. Tämä uusi levy on soinut radiossa huomattavasti vähemmän ja syystä. Kappaleista iso osa on sellaisia, etteivät ne oikein radioon sovi. Juha Tapio itse kuvaili konserttiaan iltanuotioksi, jonka ympärille kokoonnutaan istumaan iltaa ja soittamaan porukalla. Iltanuotiolauluista harvoin on suureen levitykseen, mutta kuulijoilleen ne tuovat hyvän mielen. Hyvin oli konsertissa iltanuotiotunnelma tavoitettu. Lavalla ei ollut suuri tähti ja taustalla hänen orkesterinsa-asetelmaa vaan siellä oli viisi miestä, jotka soittivat porukalla. Mukavaa oli  myös se, että verrattuna vuosi sitten pidettyyn isoon konserttiin, nyt Juha Tapio kertoi kappaleista enemmän. Kappaleiden taustat ja syntytarinat kiinnostavat minua aina, joten mielellään niitä tarinoita kuunteli.

On ilo kuunnella muusikkoa, joka pystyy ja uskaltaa muuntautua ja tehdä monenlaista musiikkia. Jos Juha Tapio olisi ajatellut vain rahaa ja suuria yleisöjä, hän olisi tehnyt uusimman levynsä toisella tavalla. Nyt hän on levyn nimen mukaisesti tehnyt asioita pienesti ja omasta mielestäni on siinä myös onnistunut.

Jälleen kerran onnistuneen konsertti-illan jälkeen tuli mieleen, että tällaista pitäisi tehdä paljon useammin. Näin ajattelen oikeastaan aina, kun ajelen kotiin konsertista, teatterista tms. Harmittavasti suosituimpien taiteilijoiden esityksiin liput pitää varata jo kuukausia etukäteen, mikä haittaa kovasti ex tempore-lähtöjä. Myöskin lippujen aika korkeat hinnat pitävät huolen siitä, että ihan joka kuukausi ei pysty kulttuuririentoihin osallistumaan. Mutta aina kun mahdollisuus on, siihen kannattaa tarttua. Parituntinen arjen yläpuolella kantaa kauas ja kauan.

Hiihtolomalla

Pohjoisimmankin Suomen osalta koulujen hiihtolomaviikko on hyvässä vauhdissa. Itse olen myös hiihtolomalla, mikä johtuu suoraan työni luonteesta, ei niinkään siitä, että juuri tässä kohtaa olisin erityisesti ollut loman tarpeessa. Mutta kyllähän se elämää kovasti helpottaa, että on mahdollisuus olla kotona samaan aikaan koululaisten kanssa. 

Vielä viime viikolla kelit näyttivät siltä, että kaikenlaiset talvilajit voi tämän talven osalta unohtaa. Luistelujäät olivat sulaneet käyttökelvottomiksi, joka puolella oli sulavaa lunta ja liukasta. Hiihtoloman alkaessa talvi pääsi taas niskan päälle ja nyt näyttääkin siltä, että tästä viikosta tulee oikein kunnon talvilomaviikko. Lämpöasteita ei ole luvassa, aamuisin pakkanen on melko kovaakin ja loppuviikosta on lupailtu lisää lunta. Eri asia sitten onko tämä mikään kovin kiva asia. Itse voisin toivotella kevään tervetulleeksi vaikka heti, mutta toisaalta, ei näillä leveyksillä kevät ole koskaan helmikuussa tullut. Eikä tule tänäkään vuonna. Asennekysymys taitaa olla enemmänkin. Minä odotan kevättä, mutta varmasti on monia, jotka ottavat iloiten vastaan tämän talven jatkumisenkin.

Me saimme omaan hiihtolomaviikkoomme mukavan ja vauhdikkaan alun, kun lasten serkut tulivat omalta talvireissultaan kylään yhdeksi yöksi. Meillä on joka vuotinen harmituksen aihe, kun hyvin samaikäisillä serkuilla on sekä syys- että talviloma eri viikoilla omamme kanssa ja näin ollen yhteisen tekemisen järjestäminen lomaviikoilla ei ole itsestäänselvää. Onneksi on kuitenkin tämä kummankin lomaviikon välissä oleva viikonloppu, johon on usein onnistuttu järjestämään jotakin pientä yhteistä tekemistä. Tällä kertaa yhteiseksi tekemiseksi riittivät hyvin halvat huvitukset: leikit, pelit, mäenlasku, herkuttelu ja pääsimmepä todistamaan senkin, että palohälyttimet saa laukemaan myös vesihöyryllä, kun riittävän iso porukka saunoo riittävän pitkään.

Ja kun serkkulan auto kääntyi kohti kotimatkaa, me pakkasimme omat tavaramme pikaisesti kasaan ja yön yli nukuttuamme käänsimme oman pirssin keulan kohti Suomen Savoa ja toista serkkulaa. Sielläkin oli luvassa mäenlaskua ja vähän shoppailuakin, sillä menneen syksyn ja talven aikana koululaisten vaatevarastot olivat huvenneet siihen malliin, että pieni päivitys ja täydennys oli paikallaan ihan jokaisen kohdalla.

Nyt lomaviikko jatkuu kotosalla Puron varresa. Vahvasti näyttää siltä, että monenlaista touhua ehdimme toimittaa täältä kotoakin käsin.

Mukavaa maaliskuun ensimmäistä viikkoa kaikille, olitte sitten lomalla tai ette:)