Piti kirjoittaa tuollainen hassu otsikko, joka kuitenkin kuvastaa meidän tämän hetken tilannetta: meillä on kaikki kotona, ainakin siinä mielessä, että kaikki perheenjäsenet ovat saman katon alla. Hieman vertauskuvallisemmassa mielessä en sitten ota enempää kantaa tuon lausahduksen paikkansapitävyyteen.
Hiihtolomaviikon olimme kaikki yhdessä, niin kotona kuin Kolmen maakunnan mummulassakin. On tullut ulkoiltua, nähtyä sukulaisia, tehtyä rästitöitä pois vaikka silti jäi tunne, että olisi pitänyt saada aikaa vielä enemmän, mutta ei se haittaa. Kaikenkaikkiaan siis meillä oli oikein hyvä hiihtolomaviikko.
Kun arkiviikko sitten eilen alkoi, oli tarkoitus alkaa myös tavallisen arjen: koululaiset kouluun, iskämies töihin ja minä pikkuisten kanssa kotona. Näin kaikki myös alkoi, mutta samalla alkoi myös sairastelu ja tähän kuumeilevien ja köhivien joukkoon on pikkuhiljaa liittynyt yksi jos toinenkin. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että huomenna talosta lähtee ulos vain yksi henkilö, normaalin neljän sijaan.
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tänään yksi koululaisista tuli iltapäivällä kotiin ja söi keittiössä välipalaa. Talossa oli aika hiljaista, kaikki puuhailivat omiaan ja sairaat taisivat olla päiväunilla jokainen. Yhtäkkiä koululainen tuumasi: "Onpa mukavan tuntuista, kun kaikki on arkena kotona". Yhdessä totesimme, että vaikka keittiössä ei ollut muita kuin me kaksi, sen vain jotenkin tunsi, että kaikki olivat kotona. Ja se oli hyvä tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti